Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Vuosi sitten suostumuksen puute ei kelvannut raiskauksen määritelmäksi – mikä muuttui?
17.1.2019
Viime päivien perusteella vaikuttaa siltä, ettei Suomessa ole ainuttakaan ihmistä, joka ei olisi järkyttynyt tai vähintään huolestunut tyttöjen kokemasta häirinnästä ja seksuaalisesta väkivallasta.
Keskustelu on kääntynyt uskomattoman nopeasti. Vielä vuosi sitten häirintää tai seksuaalista väkivaltaa kokeneiden isoin ongelma oli, ettei meitä otettu vakavasti.
Vuosi sitten Me too -liike nosti esiin toinen toistaan järkyttävämpiä kokemuksia häirinnästä ja väkivallasta. Ylen marraskuussa 2017 teettämän tutkimuksessa nousi esiin, että 80 prosenttia suomalaisista naisista kohtaa häirintää elämänsä aikana.
Tästä kaikesta huolimatta suurin ongelmamme oli, ettei meitä otettu vakavasti. Meidän kokemuksemme kiistettiin. Meitä vähäteltiin, ja meitä syytettiin valehtelusta.
Keskellä Me too -keskustelua eduskunnan naisverkosto lähti vaatimaan raiskauksen määritelmän muuttamista niin, että seksi ilman suostumusta on aina raiskaus. Lakialoite kaatui, sillä se ei onnistunut saamaan yli sadan kansanedustajan tukea.
Myöhemmin oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) kommentoi aloitetta siteeraamalla oikeusministeriön aiempaa selvitystä, jonka mukaan suostumusperustaisuus on ”elämälle vieras” ajatus.
Tilanne näytti turhauttavalta ja lannistavalta. Moni oli valmis toteamaan, ettei Me too saanut aikaan konkreettista muutosta.
Tätä turhautumista Suostumus 2018 -kampanja lähti kääntämään toiminnaksi viime keväänä. Kesäkuuhun mennessä meillä oli yli kymmenen oikeustieteellisen asiantuntijan kanssa yhteistyössä laadittu aloiteteksti, nettisivut ja yli kaksisataa vapaaehtoista.
Marraskuun 15. päivänä kansalaisaloite ylitti 50 000 allekirjoituksen rajan. Aika lailla tasan vuosi Me too -liikkeen alun jälkeen olimme valmiita viemään kansalaisaloitteen osaksi Suomen lakia.
On ollut valtava ilo ja kunnia olla vetämässä kampanjaa, joka kääntää Me too -liikkeen pinnalle nostaman turhautumisen konkreettiseksi muutosvoimaksi. Samalla on ollut surullista tajuta, kuinka monelle tämä on läheinen asia ja omien kokemusten kautta havaittu epäkohta.
On samalla kamalaa ja upeaa katsoa ympärilleen kokouksessa, jossa puhutaan 55 000 nimeä keränneen kansalaisaloitteen seuraavista askelista, ja ajatella, että me olemme täällä tänään, koska muuten meitä ei kuunnella tässä yhteiskunnassa.
Meidän todellisuutemme, kokemuksemme ja ajatuksemme ovat ”elämälle vieraita”, vaikka häirintää on kokenut miltei puolet tämän maan väestöstä. Me vain satumme olemaan se puolikas, jolla on tällä hetkellä vähiten valtaa tämän maan hallituksessa sitten 1980-luvun.
Naisverkoston lakialoitteen käsittelyn perusteella tiesimme, että suurin osa nykyisistä kansanedustajista ei kannata Suostumus 2018 -kampanjan tavoitetta itsemääräämisoikeutta kunnioittavasta raiskauksen määritelmästä.
Tiesimme myös oikeusministerin nihkeän suhtautumisen aloitteeseen. Ennen kaikkea tiesimme, että kansalaisaloitteiden käsittely katkeaa, kun eduskunta vaihtuu. Joulukuussa ryhdyimme siis valmistautumaan huhtikuun eduskuntavaaleihin ja uusien kansanedustajien valintaan.
Jokin muuttui tammikuussa juuri, kun olimme käynnistämässä Suostumus 2018 -vaalikampanjaa. Oikeusministeriö ilmoitti käynnistävänsä raiskauslainsäädännön kokonaisuudistuksen keskellä vaalikevättä.
Meidän näkökulmastamme ministeriön tavoitteet näyttivät lupaavilta mutta laimeilta. Lähtökohtaisesti suostumuksen puutteeseen perustuvan määritelmän sijaan ministeriö uudistaa lakia pala palalta. Järjestöt ovat huolissaan, että määritelmä jää edelleen repaleiseksi ja keskittyy kyseenalaistamaan uhrin toimintaa epäillyn sijaan.
Työtä on siis tehtävänä. Suostumus 2018 -kampanja jatkuu. Tavoitteena on nostaa valtaan yli sata kansanedustajaa, jotka kannattavat raiskauksen määritelmän kokonaisvaltaista uudistamista suostumuksen puutteeseen perustuvaksi. Tähän mennessä yli 120 ehdokasta on sitoutunut aloitteeseen, ja lisää tulee kymmeniä viikottain.
Vuosi Me too-liikkeen käynnistymisen jälkeen joudumme edelleen vakuuttelemaan, että häirintä ja seksuaalinen väkivalta ovat osa samaa laajempaa ongelmaa eikä kyse ole mistään marginaalisesta pikkuasiasta.
Kyse on ongelmasta, joka koskettaa henkilökohtaisesti miltei puolta tämän maan väestöstä. Ongelma on äärimmäisen sukupuolittunut: Ylen tutkimuksen mukaan miehistä vain kymmenen prosenttia on kokenut häirintää. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ongelma olisi triviaali tai että sitä ei olisi olemassa.
Suostumus 2018 -kampanja on nostanut esiin kipeän selkeästi, että poliittisten projektien mielekkyyttä ja hyödyllisyyttä arvioidaan edelleen pääosin miesten näkökulmasta. Sen on aika loppua. Muillakin kuin miehillä on ollut äänioikeus jo yli sata vuotta.
On korkea aika tottua siihen, että me äänestämme, järjestäydymme ja vaadimme loppua häirinnälle, syrjinnälle ja hiljentämiselle.
Me too ei ole vielä maalissa, mutta ei se ole myöskään mennyt liian pitkälle. Olemme vasta puolivälissä.
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
