Päivi Sihvola ei usko yksiin totuuksiin

Ilmarinen

Päätoimittaja 1994–1999. Päivi Sihvolan aikaan Vihreää Lankaa tehtiin hyvin pienellä toimituksella ja vähin varoin.

27.12.2018 7.44

Vesa Sisättö

Vihreä Lanka täytti 35 vuotta 2018. Lehden päätoimittajana 1994–1996 toimineen Päivi Sihvolan mukaan poliittisen lehden on turha tehdä propagandaa.

Kun Päivi Sihvola aloitti Vihreän Langan päätoimittajana, lehden talous oli pahasti kuralla. Ilman irtisanomisia siitä ei selvitty.

Toimitus supistui. Pienimillään siihen kuului vain päätoimittaja, toimitussihteeri ja yksi toimittaja. Avustajia käytettiin paljon, ja heille maksettiin pieniä palkkioita.

”Yritimme tehdä niukoilla resursseilla kunnianhimoista journalismia. Tämä on päällimmäinen muistikuvani ajasta Vihreän Langan päätoimittajana”, Päivi Sihvola sanoo.

Ratkaisu vaikeaa yhtälöön oli se, että jutut piti suunnitella ja fokusoida erityisen tarkkaan. Piti pohtia, mihin niukat rahat ja voimat kannattaa laittaa. Sihvolan mielestä toimitus onnistui kuitenkin tekemään hyvää perusjournalismia kitkuttelusta huolimatta.

Lehden taloustilanne parani Sihvolan kauden loppua kohden. Sihvola ei kuitenkaan ehtinyt kauan nauttimaan tilanteesta, koska hän siirtyi Stora Ensoon.

Päivi Sihvola uskoo, että puoluelehdillä on tehtävänsä nyt ja tulevaisuudessa.

”Puoluelehtien tulee herättää relevantteja kysymyksiä. Yhden totuuden torvilla ei ollut käyttöä omana aikanani eikä ole nykyään.”

Poliittisen journalismin tehtävä on Sihvolan mukaan selvä. Poliittisten lehtien pitää auttaa ymmärtämään, mitä maailmassa tapahtuu. Sen pitää myös auttaa lukijaa tunnistamaan omia vaikuttamisen keinojaan.

Puoluelehden pitää myös osata hyödyntää oma näkökulmansa maailmaan. Lehden pitää kysyä niitä kysymyksiä, jotka muuten jäisivät kysymättä, ja kysyä niitä ihmisiltä, joilta muuten ei kysyttäisi. Tämän voi tehdä esimerkiksi kestävän kehityksen näkökulmasta.

Sihvolan mielestä mediaa leimaa liian usein pintakuohunta.

”Aiemmin journalismissa aiheiden merkitys oli tärkeämpää kuin kiinnostavuus. Nykyään tuntuu olevan päinvastoin.”

Sihvola uskoo, että puoluelehtien edessä on muutoksia.

”Jos katsomme eteenpäin kolmen, viiden tai kymmenen vuoden perspektiivillä, uskoisin, että lehdistä tulee yhä suuremmissa määrin keskustelualustoja. Niiden pitää pystyä tarjoamaan entistä vilkkaampaa ja parempaa vuorovaikutusta ihmisten välillä.”

Median ja journalismin perinteinen rooli portinvartijana on Päivi Sihvolan mielestä ohi. Joukkoistaminen, älyn ja ideoiden löytäminen ihmisten joukoista toimii muillakin elämänalueilla. Sihvola ei näe, miksi se ei toimisi politiikassakin.

Vaikka tulevaisuus on netissä, hänestä paperilehdillekin on vielä tilausta.

”Aikakauslehti tulee olemaan sitkein printtimediasta. Mutta sen pitää olla kaunis esine ja oivaltavasti taitettu, kuten nykyinen Vihreä Lanka”, Sihvola kehuu.

”Muuten sitä ei kukaan tilaa kotiinsa. Kukaan ei ole valmis maksamaan pelkkää informaatiota sisältävästä tekstimassasta.”

Mikä oman aikasi jutuista on erityisesti jäänyt mieleesi?

”Lehden kirjallisuus-teemaiseen numeroon vuonna 1994 pikaisesti ideoitu juttu. Kirjailija ja tutkija Kirsti Simonsuurelta oli tullut jumalia ja mytologiaa käsittelevä kirja.

Jutussa kävelin Simonsuuren kanssa pitkin Helsinkiä ja hän bongasi katukuvasta mytologiaan tai jumaluuteen liittyviä asioita. Jutusta tuli mielestäni nasta. Aihe oli silmiä avaava. Vieläkin muistelen sitä, kun kävelen Helsingissä.”

Millainen olit itse 35-vuotiaana?

”Muistan päätelleeni, että 35 vuoden iässä en voi väittää että olisin liian nuori kokeilemaan uusia juttuja – enkä toisaalta vielä liian vanhakaan.

Seuraus: hain Vihreän Langan päätoimittajaksi. Nyttemmin kyllä ajattelen, että kokeiluille ei ole ikärajaa!”