Elina Grundströmin mukaan poliittisen lehden ei kannata jahdata klikkauksia

Iiro Törmä

Päätoimittaja 2006–2010. Elina Grundström uudisti ensi töikseen Vihreän Langan ulkoasun syksyllä 2006.

27.12.2018 7.40

Vesa Sisättö

Vihreä Lanka täytti 35 vuotta 2018. Vuosien 2006–2010 päätoimittaja Elina Grundström näkee puolue- ja poliittisten lehtien tehtävän täsmentyneen.

”Yksi Vihreän Langan kultakausista osui omaan aikaani”, toimittaja Elina Grundström kuvailee päätoimittajakauttaan.

Grundströmin aika osui vaiheeseen, jossa lehdistötukea oli uudistettu, mutta ei vielä yhdistetty puoluetukeen. Se takasi hyvät resurssit muutamaksi vuodeksi. Lehdellä oli rahaa ja työntekijöitä tehdä kunnianhimoista journalismia.

Toimitukseen kuului innokkaita nuoria ja vähän vanhempiakin toimittajia, jotka olivat valmiita opettelemaan lehden tekoa uudella tavalla: julkaisemaan verkossa ja kirjoittamaan pitkiä narratiivisia juttuja.

Grundströmin kaudella Vihreä Lanka oli paksu viikkolehti. Lehti alkoi myös julkaista päivittäisiä uutisia netissä. Toimituksen oli ensimmäistä kertaa mahdollista seurata eduskunnan työskentelyä nopeasti ja säännöllisesti. Langalla on Grundströmin ajoista lähtien ollut toimittaja eduskunnassa.

”Vihreä Lanka oli hyvin seurattu media, ja sitä siteerattiin viikottain. Levikki nousi hyvin”, Grundström muistelee.

Elina Grundström korostaa, että hänen aikanaan Vihreä Lanka oli poliittinen lehti, mutta ei puoluelehti. Lankaa kustansi oma yhtiö, jonka omistus ei ollut suoraan puolueen käsissä.

”Vihreä puolue ei ole ajoistani muuttunut valtavan paljon. Siellä on samantyyppisiä vahvuuksia ja heikkouksia.”

Grundström näkee, että puoluelehtien ja poliittisten lehtien tehtävä on täsmentynyt.

”Nykyään jokainen poliitikko on oma mediansa. Puoluelehdillä ja poliittisilla lehdillä on mahdollisuus tehdä faktapohjaista journalismia, katsoa tulevaisuuteen ja hakea ratkaisumalleja.”

Faktapohjaista journalismia hän pitää erittäin tärkeänä nykytilanteessa, jossa yhdistyy kaksi vakavaa kriisiä, ilmastonmuutos ja humanitaarisuuden kriisi, joka näkyy autoritaarisuuden uutena nousuna.

Elina Grundström työskentelee nykyään Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajana.  Hänestä puoluerahoitteiset lehdet eivät ole ongelma, vaikka julkisuudessa puoluelehtien kykyä aitoon journalismiin toisinaan epäilläänkin.

”Jos lehti noudattaa journalistisia periaatteita ja on avoin näkökulmastaan, se voi tehdä niukoillakin resursseilla hyvää poliittista journalismia. Tärkeintä on, että lehti ei sorru kampanjoimaan, tai ennustettavaan kommentointiin sosiaalisen median klikkausten vuoksi.”

Mikä oman aikasi jutuista on erityisesti jäänyt mieleesi?

”Toimittaja Lena Björklundin juttusarja Lämpenevän maailman lapset, joka ilmestyi 2006–2007. Sarja käsitteli ilmastonmuutosta. Aihe oli raskas, mutta Björklund lähestyi sitä koskettavasti.

Juttusarjassa haettiin myös ratkaisuja. Faktalaatikoissa saattoi olla kolme toimenpide-ehdotusta lukijalle. Sarjan kruunasivat hienot kuvat ja taitto.”

Millainen olit itse 35-vuotiaana?

”Lapset olivat pieniä ja suloisia. Asuimme Malesiassa ja tein paljon jännittäviä freetöitä. Olin innostunut kaikesta uudesta ja hyvin onnellinen, paitsi että siellä oli niin kamalat savusumut, että jouduimme välillä pakenemaan talostamme ilmastoituun hotelliin. Globaalit ympäristöongelmat konkretisoituivat.”