Lupasin etten lennä – tätä se käytännössä tarkoittaa

27.3.2019

Riikka Suominen

Matkustin ensimmäistä kertaa työmatkan junalla Brysseliin. Perillä minulla oli yksi työillallinen ja päivän kestävä työpaja. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja tein pari haastattelua Tukholmassa. Ne mukaan lukien matkaan kului viikko.

Menin junalla, koska yritän lopettaa lentämisen. Olen koko aikuisikäni tiedostanut lentämisen päästöt ja lentänyt huomattavasti vähemmän, kuin lomapäivät, matkarahani tai potentiaaliset työreissut olisivat mahdollistaneet. Käytännössä olen yleensä lentänyt vuodessa kaksi työmatkaa ja kaksi lomamatkaa.

Nyt haluan lennoista kokonaan eroon, koska ne kasvattavat tavallisen ihmisen ilmastopäästöjä enemmän kuin oikeastaan mikään muu yksittäinen teko.

Moni muukin pohtii parhaillaan lentämisen vähentämistä. Tässä minun kokemukseni siitä, millainen on työmatka junalla Eurooppaan.

 

Aluksi menin junalla Helsingistä Turkuun. Otin sieltä Viking Linen iltalaivan Tukholmaan. Laivasatamassa hihittelin ääneen. Me matkustajat olimme kuin lihaksi tullut tv-sarja Ms Romantic.

Toisin kuin tv-sarjassa, Viking Gracellä oli hiljaista. Söin hytissä voileivän ja tein aulassa vähän töitä. Laivan netti toimi vähintään yhtä hyvin kun toimistomme nettiyhteys.

Nukuin hyvin, kunnes kuudelta hytin oveen koputettiin. Se aukaistiin ja henkilökunta tuli pyytämättä herättelemään. Siniharmaassa aamussa katselin hytin ikkunasta Tukholman saaristoa.

Olin löytänyt netistä vinkin hyvästä aamiaispaikasta Tukholman keskusrautatieasemalla.

Laiva tuli Tukholmaan jo puoli seitsemältä aamulla, niin että sain odotella hetken, ennen kuin Luzette-nimisen ravintolan ovet avautuivat. Söin tuorepuristettua mehua, munakokkelia ja avokadoleipää.

Muissa pöydissä pidettiin aamiaispalavereita. Valkoiset pöytäliinat ja pöytiintarjoilu tekivät ylellisen olon. Tunsin oloni melkein Hercule Poirotiksi Idän pikajunassa. Aamiaisen jälkeen hyppäsin Kööpenhaminan junaan.

Söin lounaan Kööpenhaminassa ja nousin Hampurin junaan. Sinne saavuin illallisaikaan. Söin ja menin nukkumaan vaatimattomaan hotelliin aseman viereen.

Aamulla otin junan Hampurista Brysseliin. Perille saavuin aikataulussa lounasaikaan.

Matkani junat olivat tilavia ja siistejä. Kaikissa junissa oli sähköpistokkeet ja useimmissa myös nopea nettiyhteys. Melkein joka matkalla minulla oli vieressä tyhjä paikka. Minulle se oli mukavaa, junien kannattavuudelle ei.

Ensimmäinen rautatie-etappi Tukholmasta Kööpenhaminaan kesti viisi tuntia. Olin ajatellut käyttää ajan työntekoon, mutta se ei onnistunutkaan. Tulin jostain syystä heti huonovointiseksi, kun aloin lukea tai kirjoittaa. Olen yleensä kärsinyt vaivasta vain autossa ja lentokoneessa, nyt se häiritsi myös junamatkailua.

Käytin matka-ajan siis äänikirjojen ja musiikin kuunteluun, meditointiin ja ikkunasta katseluun. Näin tuulivoimaloita, skoonelaisia kartanoita, radanvarsien täydennysrakentamista ja Juutinrauman sillan. Merimaisema Tanskan ja Saksan välillä oli hieno.


Etukäteen olin pelännyt, että selkäni oikuttelisi tuntikausien istumisesta. Sitä varten olin varustautunut pienellä tukityynyllä, jota pidin ristiselän takana ja lääkärin määräämillä lihasrelaksantella.

Oli iloinen yllätys, ettei selkä kiukutellut yhtään istumisesta. Junassa on parempi mahdollisuus liikkua kun lennolla. Voi jaloitella käytävällä, piipahtaa ravintolavaunussa tai mennä hetkeksi seisomaan vaunun eteiseen.

Junaan saa tuoda oman vesipullon ja eväät. Perjantai-iltana saksalaiset nauttivat junassa olutta.

Oliko junamatkassa järkeä? Oli, koska nautin joka tunnista. Lisäksi raportoin junamatkastani tässä jutussa ja ystävilleni myös esimerkiksi Instagramissa. Kymmenet ihmiset ovat törmätessämme kysyneet, miten matka sujui.

Ekologisten valintojen merkitys on niiden näkyväksi tekemisessä. Junamatkan mainostaminen murtaa matkailun normeja ja toivottavasti vähentää lentämistä.

Päästöihin matkallani ei ole suurta vaikutusta. Yhtä puuttuvaa lentomatkustajaa tuskin lentoyhtiössä huomataan. Laivamatka Ruotsiin ei ole mitenkään päästötön. Myös Tanskan ja Saksan välillä juna ajaa lahden yli lautalla.

Junamatkustaminen ja lentomatkailu ovat kokemuksena erilaisia. Lentoasemat ovat kliinisiä ja turvallisuuskoneiston tiukasti valvomia.

Rautatieasemilla on rosoisempaa. Niillä kaupitellaan patonkeja, turkkilaista pikaruokaa ja halpoja vaatteita. Kulmilla pyörii hiippareita ja nurkissa nukkuu kodittomia. Missään vaiheessa matkaa en silti kokenut oloani turvattomaksi.

Junamatkustajat ovat heterogeenisempää porukkaa kun lentomatkailijat: ikä- ja sukupuolijakauma on tasaisempi kuin miesvaltaisilla lennoilla.

Lentämisessä mukavampaa on, että lähtöä odotetaan lämpimässä sisätilassa, jossa on siisti vessa lähtöportin vieressä.

Junaan mennään yleensä ulkokautta, asemakatoksenkin alla on kosteaa. Rautatieasemat eivät myöskään ole yhtä helppoja navigoida kuin lentoasemat. Väärälle lennolle on mahdotonta eksyä.

Jostain syystä junasta myöhästyminen tai väärään junaan nouseminen pelotti enemmän kuin lennoilla on koskaan huolestuttanut.

Matkallani aikataulut pitivät yhtä peruttua lähtöä lukuunottamatta. Sen vuoksi myöhästyin puolitoista tuntia. Siitä hyvästä saan kuukauden sisällä 20 euron palautuksen pankkitililleni.

Yhdensuuntaiseen matkaan kului laivalla ja junalla reilut puolitoista vuorokautta. Matkalle Helsingistä Brysseliin ja takaisin tuli hintaa noin 625 euroa.

Hintaan sisältyy kaksi yötä vaatimattomassa hotellissa Hampurissa. Yöpyminen oli välttämätöntä, sillä eurooppalaisia yöjunia on karsittu.

Maata pitkin -matkan Helsingistä Brysseliin olisi saanut alle 300 euron, jos olisi varannut junaliput aiemmin, ottanut  halvimman mahdollisen laivamatkan ja asunut Hampurissa hostellissa.

Suorilla lennoilla matka-aika on lentokentille siirtymisineen ja odotteluineen on ainakin kuusi tuntia suuntaansa.

Lentojen hinta riippuu vielä junalippuja enemmän varausajankohdasta. Suorat lennot toukokuun puolivälissä maksaisivat noin 700 euroa.

Vaihdollisella lennolla hinta tippuu jopa alle 200 euroon, mutta matka-aika kasvaa vähintään parilla kolmella tunnilla per suuunta.

junamatkailu  lentonormi  maata pitkin matkailu  lentäminen  lentämisen päästöt  yöjunat 

Tweet