Lepääminen on poliittista

20.6.2019

Riikka Suominen

Lopen uupunut, mutta euforinen. Sellainen oli tunnelma vihreiden puoluekokouksessa viime viikonloppuna.

Porissa juhlittiin kahta vaalivoittoa, uutta puoluejohtoa, kolmea ministerinsalkkua ja hallitusohjelmaa, joka on historian vihrein.
Kaikki tämä on vaatinut valtavasti työtä ja tunteja. Ei siis ihme, että käytävillä ja iltajuhlissa puheet kääntyivät usein väsymykseen.

Tuore puoluesihteeri Veli Liikanen nosti linjapuheessaan esiin työntekijöiden ja aktiivien jaksamisen. Samasta on puhunut myös vihreiden eduskuntaryhmän uusi vetäjä Emma Kari.
”Tällä kaudella kukaan ei saa uupua”, hän sanoi valintansa jälkeen.

 

Voi olla, että jaksamiseen kiinnitetään huomiota erityisesti, sillä vihreät sai syksyllä raskaimman kautta kokea mihin uupumus voi johtaa. Moni on miettinyt, olisiko puheenjohtaja Touko Aallon sairastuminen ollut estettävissä. Olisiko oireet pitänyt havaita aiemmin?

Jaksamisen kanssa kamppaillaan muuallakin kuin puolueiden johdossa. Lähes joka neljäs työssäkäyvä kokee työuupumisen merkkejä. Vielä karmeampaa on, että jo teini-ikäiset uupuvat.

Seuraan itse ilmastoliikettä. Myös siellä aktivistit väsyvät. Syksystä alkanut kampanjointi ilmaston nostamiseksi vaaliteemaksi ja Suomen EU-puheenjohtajuuden keskiöön ovat vieneet voimia.

 

Hallitusohjelma linjaa hienosti, että Suomi on hiilineutraali vuonna 2035. Se on tavoite, joka kirittää koko Eurooppaa. Kriittisesti voi sanoa, että maali on loistava, mutta tie sinne vielä rakentamatta. Matkalla hiilineutraaliin Suomeen on vielä monta selvitystä, päätöstä ja kompromissia.

Ratkaisevaa on, kuka näissä väännöissä saa viimeisen sanan. Se parhaiten nauraa, joka viimeksi jaksaa. Hiilineutraaliutta varten sekä ilmastoliikkeen että vihreiden pitää painaa ainakin vuoteen 2035. Se on vasta alku, jonka jälkeen ilmastonmuutoksen hillintä vaatii hiilinegatiivisuutta.

Jotta tavoitteiseen päästään, on pakko levätä välillä.


Jaksamisesta huolehtiminen ei ole puolueessa vain henkilöstöasia. Se on osa yhteiskunnan muuttamista.

Asiantuntijoiden mukaan työuupumuksesta ei voi puhua liikaa. Henkilökohtaisia keinoja työkuormaan ja rentoutumiseen kannattaa miettiä, mutta politiikalla pystytään enempään. Sillä vaikutetaan suomalaisen työelämän rakenteisiin ja ihanteisiin.
Puoluesihteeri Liikanen patisti puoluejohtoa näyttämään mallia rajojen vetämisessä ja siinä, että välillä lepääminen pitää asettaa etusijalle.

Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on välttämätöntä maailman muuttamisessa. Vain siten saa muita houkuteltua mukaan. Jos politiikan tekeminen tarkoittaa ylirasittuneeseen zombiearmeijaan liittymistä, harva uskaltaa mukaan.

Rentouttavaa kesää!

työuupumus  työssäjaksaminen 

Tweet