Kilpailukykypuhe synnyttää ajatuksen maaottelusta

15.6.2018

Riikka Suominen

Presidentti Niinistö on kutsunut joukon ihmisiä Kultarantaan viikonloppuna pohtimaan ulkopolitiikka. Aiheet ovat maailmanjärjestys, kansainvälisten instituutioiden ja elämäntapamme tila.

Sain ensimmäistä kertaa kutsun paikalle ja olen siksi yrittänyt jäsentää, miten näen Suomen paikan maailmassa.

 

Meitä naurattaa ja pelottaa, kun Donald Trump riehuu kauppataseista ja tulleista. Hän on häirikkö, mutta myös Suomen toimintaa osana kansainvälistä yhteisöä leimaa skitsofrenisyys.

Päättäjien kansainvälisyyspuheessa on kaksi ristiriitaista tarinaa. Osin Suomi on osa globaalia keskinäisriippuvaista maailmaa, rajojen pitää olla auki (ainakin muille paitsi turvapaikanhakijoille) ja EU:n yhteistyö on hyvästä. Tutkimusten mukaan Suomi on yksi maailman eniten globalisaatiosta hyötyneistä maista.

Mutta tämän globaalin avoimuuden hehkutuksen peittää päivänpolitiikassa toinen kovaääninen tarina. Se on mantra kilpailukyvystä.

 

Kilpailukyky läpäisee yhteiskunnan siinä määrin, että siitä tulee kaiken mittari, vahvistaa vallankäytön tutkija Jouni Tilli Helsingin yliopistosta.

”Esimerkiksi pääministeri totesi muutama vuosi sitten, että jo 15-vuotiaana tehdään päätöksiä, jotka ratkaisevat osaltaan jopa maan teollisuuden tulevan kilpailukyvyn”, Tilli sanoo .

 

Kilpailukykyämme trimmataan, sillä kansakunnan pitää pärjätä muita maita vastaan. Tämän kilpailun nimissä hallitus on esimerkiksi heikentänyt julkisen sektorin työehtoja.

”Kilpailukyky esitetään niin, että kilpailisimme yhtenä yksikkönä Saksan ja Ruotsin kanssa. Samaan aikaan meidät pannaan työmarkkinoilla kilpailemaan keskenämme. Esimerkiksi työnhaussa korostuu itsensä esilletuominen”, sanoo Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkija Mona Mannevuo Turun yliopistosta.

Hänen mukaansa suomalaisissa yrityksissä ollaan oltu jo vuosikymmeniä huolissaan maan kilpailukyvystä. Kun Mannevuo luki tekeillä olevaa tutkimustaan varten työnjohto-oppaita selvisi, että niissä suomalaisen työn tuottavuutta on jo 1950-luvulta saakka pidetty liian huonona verrattuna kilpailumaihin.

Nyt työnjohto-oppaiden puhe on vakiintunut politiikkaan.

”Politiikka on managerialisoitunut. Suomea johdetaan, kuin maa olisi yritys”, Mannevuo sanoo.

Ja kun Suomi on yritys, niin maailma on kauppapaikka, jossa vallitsevat vahvimman lait.

 

Kilpailukykypuhe tekee ulkopolitiikasta skitsofreenista.

”Kapitalistisissa olosuhteissa se, miten näemme muut maat, pohjautuu kilpailun ja yhteistyön väliseen jännitteeseen”, tutkija Jouni Tilli sanoo.

Tämä on niin sanotun sääntöpohjaisen, liberaalin maailmanjärjestyksen ydin. Valtiot, jotka kyseenalaistavat järjestelmän, kuten Nyky-Venäjä tai Trumpin Yhdysvallat, nähdään häirikköinä.

Yhteistyön ja kilpailun suhteen huomaa jopa esimerkiksi Suomen kiinnostuksessa konfliktien ratkaisuun.

”Rauhanvälittäjän roolikin näyttäytyy tässä narratiivissa kilpailuedun hankkimisena kansainvälisessä pelissä”, Tilli sanoo.

Myös Suomen kehitysyhteistyössä on jatkuvasti painottunut hyötyaspekti. Kehitysavussa yhä tärkeimmäksi on noussut markkinoiden luonti vientiyrityksille. Kilpailun maailmassa olisi ilmeisesti naiivia auttaa muita vain siksi, että rikkaana maana pystymme siihen?

 

Kilpailukykypuhe tuottaa maaotteluasetelman. Ajatus, että Suomi kilpailee muita maita vastaan on vastenmielinen.  Erityisen absurdia on maalata kilpailuasetelma Ruotsia tai Saksaa vastaan. Ne ovat maita, joiden kanssa meillä on yhteistä historiaa, kulttuuria ja jaamme pääosin samat tavoitteet.

Yksittäiset yritykset ja tuotteet joutuvat miettimään, miten erottua kansainvälisistä kilpailijoistaan, mutta kilpailukykypuhe häivyttää sen, miten kipeästi maailman maiden pitäisi tällä hetkellä kyetä yhteistyöhön.

Ilmastonmuutos, pakolaisuus, lajikato, antibioottiresistenssit bakteerit ja ydinvarustelu ovat asioita, joihin meidän on pakko etsiä ratkaisut yhdessä.

Se, että poliittista keskustelua hallitsee puhe maiden välisestä kilpailusta on haitallista tälle yhteistyölle. Usein vedotaan, että Suomi on niin pieni maa. Mutta mikään maa ei ole liian pieni auttamaan.  Haluan, että Suomi toimii maailmassa hyödyttääkseen parhailla taidoillaan yhteistä hyvää.

 

Edit. 16.6.2018 klo 9.30 Pieniä muokkauksia Mona Mannevuon sitaattiin. Korjattu tieto Mannevuon väitöskirja vaihdettu tekeillä olevan tutkimukseen.

ulkopolitiikka  kehitysyhteistyö  kilpailukyky 

Tweet