Fennovoimala, rauhanvoimala

13.8.2018

Sammeli Heikkinen

”Ei tämä ollut valtion päätös, vaan täysin yhtiön oma päätös.”

Näin sanoi Fortumin yhteiskuntasuhdejohtaja Esa Hyvärinen minulle kolme vuotta sitten, kun kysyin, oliko valtio painostanut yhtiön osallistumaan Fennovoima-hankkeeseen.

Tänään maanantaina julkaistun Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra -kirjan mukaan presidentti Niinistö oli sekaantunut Fortum-kuvioon. Niinistö vakuutti kirjan mukaan pääministeri Juha Sipilän (kesk) ja Fortumin hallituksen puheenjohtajan Sari Baldaufin siitä, että Fortumin on pelastettava Fennovoiman ydinvoimahanke, jottei Suomen ja Venäjän suhteisiin synny säröä.

Fennovoima-projektille teatteritouhu on ollut ominaista. Tämä johtuu siitä, että koko ajan poliittisemmaksi menneen hankkeen perimmäistä olemusta ei haluta virallisesti tunnustaa.

Jo pitkään omistajamyllerryksessä pärskinyt Fennovoima oli saanut kesäkuun 2015 loppuun saakka aikaa hankkia yli 60 prosentin suomalaisomistuksen hankkeelle.

Kesäkuun lopulla hankkeen pelastajaksi nostettiin tuiki tuntematon kroatialainen pikkufirma, jonka yhteydet Venäjälle paljastuivat jo samana päivänä.

Tällä härskillä tempauksella hanke sai kuukauden lisäaikaa. Kroatialaiseen pöytälaatikkopuljuun suhtauduttiin virallisesti ainakin hetken kuin oikean tekijään: työ- ja elinkeinoministeriö pyysi Fennovoimalta lisäselvityksen uudesta omistajasta.

Heinäkuussa ministeriö ilmoitti odotetusti, ettei bulvaani kelpaa omistajaksi. Ministeri Olli Rehn kertoi esittelevänsä hankkeen hallitukselle 6. elokuuta, johon saakka Fennovoimalla oli aikaa hankkia eurooppalaista rahaa taakseen.

Elokuun 5. päivä Fortum ilmoitti yllättäen lähtevänsä hankkeeseen. Aiemmin yhtiö oli ilmoittanut ehdoksi, että se saisi omistukseensa Venäjän Karjalan tuottoisat vesivoimalat.

Tästä vaatimuksesta luovuttiin ja Fortum päätti lyödä sata miljoonaa euroa Fennovoiman pajatsoon.

Yhteiskuntasuhdejohtaja Hyvärinen ei vaikuttanut olevan diilistä innoissaan edes tuoreeltaan ja perusteli sitä valtion asettamalla aikataululla. Kysymykseen siitä, tuottaako Fortumin sijoitus voitto, hän vastasi:

”No tuota... Ydinvoimala on sadan vuoden projekti. Pitkällä aikavälillä kyllä.”

Fortumin vaisu reaktio ja luopuminen vesivoimadiilistä saivat monet epäilemään valtion sekaantumista heti tuoreeltaan. Mutta esimerkiksi ministeri Rehn kiisti tämän.

Sen jälkeen kun Fennovoima oli Kroatia-farssilla näyttänyt kuvainnollista takapuolta Suomen valtion virkamiehille ja päättäjille, koko hankkeen pelasti vastahakoinen valtionyhtiö ”täysin itsenäisesti”.

Fennovoima-hanke aloitettiin yli kymmenen vuotta sitten. Vuonna 2007 saksalainen energiajätti Eon ja teräskonserni Outokumpu ilmoittivat haluavansa rakentaa Suomen kuudennen ydinvoimalan. Vuoden lopulla mukana oli kymmeniä suomalaisia yrityksiä ja kuntia. Fennovoimaa mainostettiin vaihtoehtona valtion energiantuotannolle.

Vuosien mittaan yritykset karisivat pois, merkittävimpänä kolmanneksen omistanut Eon. Sen tilalle tuli venäläinen Rosatom, joka myös valittiin uudeksi reaktorintoimittajaksi.

Nykyään Fennovoimasta noin kolmanneksen omistaa joukko suomalaisia kuntia, toisen kolmanneksen Rosatom – Venäjän valtion konsortio, jonka johtaja raportoi suoraan presidentti Vladimir Putinille. Lisäksi Outokumpu omistaa noin 14 prosenttia, Rautaruukki kolme ja SRV vajaa kaksi prosenttia. Fortumin pakko-ostama siivu on 6,6 prosenttia.

Laaja suomalaisyrityspohja on kadonnut, mutta kuntia on edelleen mukana nippu. Fortum-puljaus kuitenkin osoitti, että Fennovoima on pohjimmiltaan valtionhanke. Kahden valtion.

Fennovoimalan rahoittaa Venäjä Rosatomin kautta. Rosatom on valtava korporaatio, joka huolehtii paitsi ydinvoimasta, myös ydinaseista ja ydinturvallisuudesta.

Fennovoima-hanke on sillekin taloudellisesti merkittävä, sillä siihen kuuluu voimalatoimituksen lisäksi sopimus kymmenen vuoden polttoainetoimituksista. Etenkin Krimin valtauksesta seuranneiden pakotteiden aikana se on myös tärkeä avaus läntiseen Eurooppaan.

Tuoreen Niinistö-kirjan mukaan Fortumin nykyinen toimitusjohtaja Pekka Lundmark totesi kesäkuussa Kultarannassa, että energia on aina poliittista.

Ydinvoima on ollut Suomessa aina erityisen poliittista. Fennovoiman hanke on Venäjän valtion hanke, jonka ajaminen näyttää olevan Suomen valtiolle tärkeää siksi, että Venäjä pysyy tyytyväisenä, eikä uhkaa valtionyhtiö Fortumin laajoja omistuksia Venäjällä.

Toki Fennovoiman valmistuminen tai ainakin projektin jatkuminen on tärkeää myös suomalaiselle teollisuudelle, sillä se pitää pörssisähkön hinnan alhaalla.

Näin Fennovoimala voi toimia myös vipuvartena Suomen politiikkaan sekaantumiselle. Niinistö-kirja antaa ymmärtää näin jo käyneen, sillä presidentti Niinistön Fortum-painostus ajoittuu samaan aikaan, kun hän oli keskustellut Putinin kanssa 15. heinäkuuta. Kremlin mukaan presidentit keskustelivat puhelussaan Fennovoimasta.

Oman lisäkierteensä asiaan tuo Suomen ja Venäjän yhteinen intressi esittää ydinvoimahanke puhtaasti energiataloudellisena puuhasteluna, jossa itsenäiset yhtiöt tekevät itsenäisiä päätöksiä.

YYA-liturgia alkaa tuntua avoimelta tähän peliin verrattuna. Kai Fennovoimalasta voisi suoraan puhua rauhanvoimalana, suomalais–venäläisten suhteiden lujana sinettinä.

Tweet