Valta vai vapaus?

23.4.2010

Tarja Cronberg

Helpottaako? Näin kysyivät monet jätettyäni ministerin pestin. Olet todella helpottuneen näköinen, totesivat toiset. Ei ihme.

Viime toukokuussa olin yhtäaikaa puolueen puheenjohtaja, ministeri, rintasyöpäpotilas ja EU-vaaliehdokas. Varmaan yksi elämäni raskaimmista kuukausista.

Vapauduttuani ostin polkupyörän. Vaihdon väriä. Olin aina haaveillut punaisesta piikkitukasta. Nythän tukkani oli joka tapauksessa hoitojen myötä lähtenyt. Käytin oikeuttani olla lukematta lehtiä. Kolmeen kuukauteen en avannut yhtään sanomalehteä.

Palasin kirjoittamiseen. Kuuteen politiikkavuoteen oli mahtunut vain hätäisiä kolumneja ja kiireessä kirjoitettuja puheita. Kirjoitin kirjan uuden työn politiikasta. Siitä mitä rakenteita työelämässä olisi muutettava, jotta pärjäisimme tulevaisuudessa. Etsin inhimillisyyden ja tuottavuuden uutta rajapintaa. Se löytyi.

Vietin vuoden pimeimmän ajan Villa Lantessa Roomassa. Sekin pitkäaikainen unelmani. En ollut koskaan käynyt Roomassa.

Nyt aurinko nousi ikkunaani näkyvän kukkulan takaa. Valot ja varjot leikkivät alla levittäytyvän kaupungin yllä. Vapauduin monista Italiaan kohdistuvista ennakkoasenteistani ihaillessani vanhan renesanssihuvilan kauneutta.

Palasin myös lempiaiheeseeni, turvallisuuspolitiikkaan.

Poliittikkonakin olin pyrkinyt seuraamaan sivusta Iranin tilannetta ja amerikkalaisten suunnitelmia rakentaa ohjuspuolustusjärjestelmä niin länsirannikolleen kuin Eurooppaankin. Ydinaseriisunnassa, joka oli ollut täysin jäissä vuosikymmenet, alkoi tapahtua Obaman esitettyä unelmansa ydinaseettomasta maailmasta.

Villa Lanten kellarityöhuoneessa selvitin ydinasevaltioiden turvallisuuspolitiikkaa ja ydinsulkusopimuksen tilaa. Tuloksena oli Ulkopoliittisen instituutin raportti Nuclear-Free Security eli Ydinaseeton turvallisuus.

Matkustan toukokuussa ydinsulkusopimuksen tarkistuskokoukseen New Yorkiin. Mukava palata vanhaan kotikaupunkiin kevääksi. Sopimusneuvottelut tulevat olemaan mielenkiintoiset. Edistyykö Lähi-idän ydinaseeton vyöhyke?

Etkö ollenkaan kaipaa takaisin politiikkaan? Näin vaalirahakohun aikaan on helppo vastata, että en.

Joskus tunnen pientä haikeutta. Kuten esimerkiksi silloin, kun budjettineuvottelut elokuussa päättyivät. En ollut enää mukana päättämässä maan asioista.

Joskus tunnen tarvetta puuttua asioihin. Kuten nyt, kun suomalaisen aluekehityksen ikuinen ristiriita maakuntamallin ja maakuntakeskusmallin välillä uhkaa romuttaa terveydenhuoltojärjestelmän.

Valta vai vapaus? Vapaus on vaihteeksi tosi vapauttavaa.

Tweet