Matin muistelmat

26.4.2010

Vihreät lasit

Päättyvän pääministerikauteni kunniaksi olen päättänyt kirjata ylös muutaman mielessäni keskeisesti pyörivän ajatuksen koskien kauttani.

Tapanani ei ole ollut eritellä julkisuudessa yksityisasioihin kuuluvia tunteitani, mutta tässä vapaamuotoisessa yhteydessä voin myöntää jääväni emotionaalisella tasolla kaipaamaan muutamia asioita tästä tehtävästä.

Pääministerin tehtävä on näköalapaikka. Kun vanhasta Nurmijärven kodistani avautui näkymä metsään, pääministerin virka-asunnon ikkunasta näkee merelle. Merta pitkin ihminen pääsee mihin tahansa, esimerkiksi Tallinnaan.

Tällä en tarkoita, että kaipaisin erityisesti Tallinnaan, mutta käytän sitä tässä yhteydessä kategorisena yleisesimerkkinä siitä, mihin merta pitkin voisi matkustaa.

Se on mielestäni hieno ajatus.

Minulta on kysytty, onko joitain asioita, joita kadun kaudeltani.

Tapanani ei ole ajatella näin, mutta on mahdollista, että olen kauteni alkuvaiheessa antanut lausuntoja, jotka saatettiin tulkita liian täsmällisesti.

Tällä en tarkoita, että olisin oppinut valehtelemaan, mutta olen oppinut muotoilemaan vastaukseni niin, että niiden side monitulkintaiseen todellisuuteen on realistisempi. Suhteessa ympäröivään maailmaan vastauksistani on siis itse asiassa tullut täsmällisempiä.

Itsekin vanhana toimittajana olen seurannut mielenkiinnolla median toimintaa.

On muutamia toimittajia, joille puhun mielelläni. Suomenmaan päätoimittaja Timo Laaninen on yksi heistä. Iltapäivälehdistä luotan Rita Tainolaan, jonka olen kutsunut kotiinikin.

Aina on myös joitakin toimittajia, jotka uneksivat pääministerin kaatamisesta. Mainittakoon heistä Helsingin Sanomien Marko Junkkari ja Alma Median Taneli Heikka.

Kun eniten on harmittanut, olen lohduttautunut Coke Zeron äärellä sillä, että he eivät jää historiaan. Minä jään.

Media tuntuu olevan sitä mieltä, että olen tehnyt kaudellani lukuisia virheitä. On sanottu, ettei olisi kannattanut antaa sille yhdelle naiselle lupaa mainostaa pitopalveluaan minun nimelläni. Tai hankkia vaalirahoitusta sille yhdelle naiselle. Tai lähetellä 69-aiheisia viestejä sille yhdelle naiselle.

Voi olla, että osa näistä edellä mainituista tapauksista on jossain muodossa todella tapahtunut, mutta valitettavasti tällaista muistia minulla ei enää ole.

Jälkikäteen ajatellen minulle on itse asiassa pettymys, että kaiken yrityksen jälkeen kasassa onkin vain tämä pikkuporukka.

Kiitollinen olen ennen kaikkea Ylen Silminnäkijä-ohjelmalle ja Eyjafjöllin tulivuorelle. Ne pelastivat minut silloin, kun tilanteeni alkoi käydä tukalaksi.

Tweet