Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
30.1.2009
Talouskriiseissä raha ja valta jaetaan yleensä uudelleen. Suomessa näyttää käyvän toisin; ne keskittyvät entistäkin vahvemmin sinne, missä ne ovat ennenkin olleet.
Veroratkaisuilla on varmistettu, että vakitöissä olevan vauraan keskiluokan kulutuskyky kasvaa. Vanhat valtarakenteet taas vahvistuvat, kun etujärjestöt kahmivat laman varjolla etuja, joilla ei ole paljoakaan tekemistä talouden elvyttämisen kanssa.
Viime päivinä julkistetut elvytyssuunnitelmat ja sosiaaliturvan uudistusehdotukset on pitkälti saneltu Eteläranta kympistä ja Hakaniemenranta ykkösestä.
Suurin pettymys on ollut työmarkkinajärjestöjen keskenään sopima sosiaalitupo, joka veti maton alta sosiaaliturvaa uudistavalta Sata-komitealta. Sen mukaan työttömien perusturvaa, noin 500 euroa kuussa, ei saa korottaa ilman, että ansiosidonnaisetkin korvaukset nousevat.
Järjestöt vaativat myös työnantajien Kela-maksun poistamista. Nämä linjaukset tekevät perusturvan parantamisesta lähes mahdotonta.
On vaikea ymmärtää, miten pätkätyöläisten epävarmuuden lisääminen ja köyhimpien tuomitseminen ikuiseen köyhyyteen hyödyttää SAK:ta tai elvyttää taloutta. Perussuomalaisten kannatusta se varmasti lisää.
Hallituksen elvytyspaketti on tarpeellinen, mutta myös tulonsiirto tulevilta polvilta tämän päivän keski-ikäisille. Vientiteollisuuden ja pankkien luotonannon tukeminen yli 50 miljardilla tukevat nykyisiä suuryrityksiä, kuten metsä- ja metalliteollisuutta, joiden toimintamallit ovat vanhenemassa.
Maailman tila on nyt sellainen, että takaukset saattavat todella langeta maksettaviksi. Tulevilla sukupolvilla ei ole etujärjestöä, niin kuin ei ole köyhillä, ilmastolla tai ympäristölläkään.
Uutta ei synny kuin tukemalla orastavia yrityksiä sekä liikkuvia, epätyypillisiä töitä tekeviä ihmisiä. Heillä ei ole hyvin palkattuja lobbareita.
Tweet