Byrokraatit vs. metsurit

6.2.2009

Elina Grundström

Puukauppa on jäissä. Metsissä pörisee vain muutama metsäkone, joiden kuljettajat saavat kiittää työpaikoistaan lähinnä puun energiakäyttöä – tai pakkasta, joka mahdollistaa korjuun vanhoissa leimikoissa, joihin ei ole lämpiminä talvina päästy.

Metsä työllistää silti tuhansia suomalaisia. Metsäkeskuksissa, metsänhoitoyhdistyksissä, Metsäntutkimuslaitoksella, Metsähallituksessa, metsätalouden kehittämiskeskus Tapiossa sekä maa- ja metsätalousministeriössä työskentelee todennäköisesti enemmän alan byrokraatteja ja tutkijoita kuin metsissä on nyt korjuumiehiä.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk) järjesti eilen torstaina seminaarin, jonka oli määrä pohtia metsäalan organisaatioiden työnjakoa ja tulevaisuutta. Tämä avaus oli totisesti tarpeen. Metsänhoitoyhdistysten toiminta perustuu yhä edelleen arkaaiseen pakkojäsenyyteen. Ja vaikka muuta aluehallintoa on ohennettu, alueelliset metsäkeskukset onnistuivat viime vuonna jopa saamaan lisätyövoimaa ”puun hankinnan lisäämiseen” eli metsänomistajille soittelemiseen.

Kun kukaan ei enää osta, myyjiä ei kannata painostaa.

Nyt on talousmetsien hoidon ja metsäluonnon suojelun aika. Muutaman vuoden kuluttua puu on entistäkin arvokkaampaa raaka-ainetta uudelle öljyä korvaavalle biotaloudelle. Sitä ennen metsä-alkuisten byrokratioiden on lopettava määräileminen ja opeteltava asiakaspalvelua.

Sitä on esimerkiksi monipuolinen neuvonta, jossa metsänomistajalle tarjotaan tietoa myös nykyisen päätehakkuisiin perustuvan metsänhoitomallin vaihtoehdoista. Esimerkiksi niin sanottu jatkuva kasvatus on usein luonnon monimuotoisuuden kannalta mielekästä ja metsänomistajan toiveiden mukaista, vaikka siitä tulisi tilille vähemmän euroja kuin avohakkuista.

Metsäneuvonnan vapauttaminen kilpailulle alkaa siis olla jo metsäluonnonkin kannalta välttämätöntä. Mutta silläkin on vaaransa: innokkaimpia uusia neuvojia ovat nimittäin metsäteollisuusyhtiöt.

Tweet