Presidenttiä ei tarvita

16.2.2010

Rosa Meriläinen

Olen yrittänyt saada tolkun siitä, mitä Taxellin komiteassa mahdollisesti on presidentin valtaoikeuksista sovittu. Eduskunnan kyselytunnin perusteella monella muullakin kuin minulla on selvitystyö asian suhteen kesken.

Ainoa mistä sain sitä debattia kuuntelemalla varman tolkun on se, että Annika Lapintie on pihalla. Tuija Brax ansaitsi pisteet viikon verbaalisesta runttauksesta. Debatti löytyy litteroituna eduskunnan nettisivuilta, joten sieltä voi itse kukin käydä asian tarkistamassa.

Yritin jopa imeä monialaviisaasta ystäväpiiristäni tolkun siemeniä vaatimalla Facebookissa vinkkejä siitä, mitä Taxellin komitean lopputulemasta pitäisi ajatella. Tutun turvallisesti vihreä väki jälleen kerran käy aivan omaa keskusteluaan, eikä jaksa edes yrittää keskustella samasta asiasta kuin muut.

Vihreitä kiinnostaa tällä hetkellä eniten kansalaisaloitteen kohtalo, joka toki onkin toteutuessaan demokratialle ja vihreille merkittävä voitto. Kansalaisaloite oli myös vihreitä komiteassa edustaneen Pekka Haaviston bloginosto.

Yleensä hyvät tiivistykset mistä tahansa kotimaan politiikkaan liittyvästä ajankohtaisasiasta saa istumalla eduskunnan päärakennuksen kuppilassa akkreditoitujen toimittajien pöytään ja kysymällä heiltä.

Nyt sain vastaukseksi epämääräisen, mutta taatusti kyynisen puhetulvan. Yritin vielä kokeeksi heittää arvion, että voisiko tätä kutsua nahkapäätökseksi, mutta siihenkään ei tullut selkeää vastausta.

Menee minulla silti paremmin kuin demareilla.

Jutta Urpilainen oli kyselytunnilla iloinen presidentin puolesta, Heinäluoma prosessin tässä vaiheessa ehdottaa puskista perustuslakituomioistuinta ja Tuomioja parahtelee blogissaan miten noloa on, jos vasemmiston ainoaksi konkreettiseksi saavutukseksi tällä vaalikaudella jää se, että parlamentarismi ei edennyt.

Olisi kiva päästä vaikkapa Heli Paasion pään sisälle ja miettiä, miten hän mielsi tehtävänsä Taxellin komiteassa: oliko hän vain Tarja Halosen korvat paikalla?

Oma kantani presidentin valtaoikeuksiin lähtee siltä pohjalta, että presidentistä voitaisiin luopua tyystin. Ei Ruotsikaan sitä kaipaa ja demokratia se Ruotsikin on.

Jos presidenttiä tarvitaan vastaamaan ihmisten emotionaalisiin tarpeisiin yhdestä yhteisestä johtajasta, kyllä perinnölliset monarkit ovat siihen paljon tyylikkäämpi vaihtoehto.

Sitähän voitaisiin muodostaa vaikkapa Ruotsin kanssa personaaliunionin. Eihän kukaan väitä, etteikö Kanada olisi itsenäinen demokratia, joten miksei homma toimisi meilläkin. Kyllä Madeleine olisi juhlatilanteissa taatusti ihanampi kuin kuka tahansa suomalainen poliitikko.

Tweet