My Logo

22.10.2008

Terhi Brusin

Itse tekemisellä on ollut vakaa osa vihreässä perinteessä. Kotikutoiset villapaidat tai omatekoiset kangasvaipat ovat olleet reaktioita kaupallisuuteen ja massamarkkinoiden puutteelliseen tarjontaan.

Kädentaitoja ei kannata unohtaa myöskään tänä päivänä, kun ajatellaan vihreitä ja oman elämän näköisiä toimeentulon mahdollisuuksia.

Kutomisesta tuli muotia New Yorkissa ja Lontoossa, kun Sarah Jessica Parker tai Julia Roberts näyttäytyivät jossain neulepuikkojen kanssa. Tämä on ohimenevä ilmiö, niin kuin muoti aina.

Mutta kyse on paljosta muustakin. Berliiniläiset Holm Friebe ja Thomas Ramge menevät jopa niin pitkälle, että ennustavat omatekoisuuden nousevan 21. vuosisadan arvokkaimmaksi merkiksi.

No Logon tilalle nousee My Logo, sanovat nämä miehet, joilta julkaistiin vastikään kirja nimeltä Marke Eigenbau. Sen voisi suomentaa vaikka “Omaa tekoa”.

Massamarkkinoiden tuotteet eivät koskaan tyydytä kaikkia. Ja niiden ihmisten määrä, jotka ovat valmiita maksamaan uniikeista, kasvaa samaa tahtia kuin käsityöosaaminen vähenee sukupolvi sukupolvelta.

Ihminen tuotteen takana ja aidot, ympäristöystävälliset materiaalit ovat nousseet uuteen arvoon. Asiakkaan toiveisiin reagoiminen on pienessä bisneksessä helpompaa.

Oman kylän ei väki yleensä riitä asiakkaiksi, eikä ehkä edes osaa arvostaa tekemistä, joka ei paikallisesti näytä mitenkään erikoiselta. Mutta onneksi on internet.

Ebay oli monelle tekijälle uusi mahdollisuus, mutta nykyään tarjolla on sen sekamelskaa parempiakin mahdollisuuksia. Suosituimpia käsityökauppoja ovat eurooppalais-amerikkalainen Etsy ja englantilais-saksalais-ranskalainen DaWanda.

Kun katsoo, mitä kaikkea upeaa niissä on tarjolla, alkaa jokaisen joskus itse jotain tehneen sydän takuulla sykkiä ilosta ja innostuksesta.

Ne, jotka eivät ymmärrä itsetehdyn arvoa, kummastelevat miksi vaivautua tekemään itse, kun kaikkea saa kaupasta. Itse voisin kummastella kääntäen, miksi vaivautua tekemään niin paljon töitä, ettei jää aikaa ihanaan itse tekemiseen.

Minun kodistani ainakin puuttuisi jotain olennaista ilman muutamia vanhoista lempivaatteista kutomiani mattoja, ystävän tekemiä lyijylasitähtiä, itseleivottua pullaa ja lämpöisiä villasukkia, joita on nytkin yksi pari työn alla. Ne ovat asioita, joita ei juuri sellaisina voi ostaa mistään.

Kirjoittaja on ympäristöasioihin erikoistunut vapaa toimittaja, joka asuu Berliinissä. Lisää Brusinin blogitekstejä löydät täältä.

Tweet