Luonnollisesti

13.2.2009

Lena Björklund

Ensin kotimaiset uutiset: Viini-lehdellä on samanlainen luomuviinimaku kuin Vihreällä Langalla. Molemmat valitsivat Alkon valikoimissa olevista luomupunaviineistä parhaimmaksi portugalilaisen Quinta da Esteveiran. Lanka suositteli tätä Alkon tilausvalikoimissa olevaa viiniä jouluksi, Viini-lehti nyt.

Se maksaa 13,55 euroa.

Valkoviinissäkin maut yhtyivät. Vihreän Langan kesämaistiaisissa loistavaksi kehuttu André Stentzin Riesling, 14,29 euroa, vakuutti myös Viini-lehden maistajat. Maahantuojan, Vin Naturen, sivuilta voi lukea kolme vuotta sitten tehdystä matkasta alsacelaisen Stentzin tilalle.

Alsace käy vuosittain kylässä Helsingissä, nimittäin sen viinit ja viinintekijät. Ranskalaisista valkoviineistä alsacelaiset ovat suosikkejani. Niinpä kävin jo kolmatta kertaa Alsacen viininäyttelyssä viime kuussa.

Osa tuottajista on jo tuttuja. Kun kolme vuotta sitten kävin ensimmäisen kerran, en tuntenut ketään. Siksi kysyin paljon. Selvisi, että alsacelaisten tuottajien elämä ei ole hääppöistä näillä pohjoismaisilla kiertomatkoilla. Koko päivä seistään esittelypöydän takana ja sieltä mennään yleensä suoraan hotelliin nukkumaan, koska lähtö Tukholmaan tai Osloon on seuraavana päivänä hyvin varhain.

Ei puhettakaan Helsinkiin tai suomalaisiin tuotteisiin tutustumisesta! Säälitti niin, että ryntäsin lähikauppaan ostamaan suomalaisia tuliaisia. Kauppa sattui olemaan Alepa ja ostin mitä löysin: hapankorppuja, karpalo- tai lakkahilloa ja muuta pientä kivaa. Ojensin ne Alepan kassissa keskustelukumppaneilleni, jotka ilahtuivat kovasti.

Seuraavana vuonna annoin yhdelle tutuksi tulleelle poroa. Sain myöhemmin sähköpostilla tiedot siitä, miten vaimo oli – onnistuneesti – valmistanut paistin.

Kyseessä oli autenttisten viinien tuottaja Etienne Loew, jolla tästä vuodesta lähtien on suomalainen maahantuoja. Loewin viinejä voi maistella helsinkiläisessä viinibaarissa Foxyssa.

Loewille matkustaminen on hankalaa senkin vuoksi, että nuorimmainen on vasta kolmen ikäinen ja kovasti isän perään. Isänsä syökin joka päivä kotona perheen kanssa. Paitsi Pohjolassa ollessaan.

Tänä vuonna Alsacen viininäyttelyssä oli mukana myös biodynaaminen viinintekijä, Bucher Fix. Se kiinnosti, mutta juutuin viereisen pöydän äärelle, koska siinä esitteli viinejään Philippe Blanck, jonka viineihin ihastuin viime vuonna.

Blanck on valloittavan avoin persoona, jolle suomalainen luonne aiheuttaa suorastaan kärsimystä. Hän näkee, että suomalaisen sisällä kuplii ja möyhii tunteita, kun tämä maistelee viiniä, mutta suusta ei tule ulos tokaisuakaan.

Blanck nauttii viinistä keskustelemisesta. Hän kertoo jokaisen viinin kohdalla millaisesta maaperästä se on kotoisin, hän näyttää karttoja: Altenbourg, Patergarten, Schlossberg, Furstentum, Mambourg, Sommerberg – ja antaa kiinnostavaa tietoa näistä viinialueista ja -tarhoista.

Graniittia, hän sanoo, ja tuntuu miten se maistuu viinissä. Hyvältä tietysti.

Blanckin viinisuku on valmistanut viiniä Alsacessa 1600-luvun alusta lähtien. Nykyään tuotantoa viedään määrätietoisesti luonnonmukaiseen suuntaan.

Niin tehdään Uudessa Seelannissakin, josta Alkosta tutut Jackson Estaten viinit tulevat. Viinitalon päätekijä Mike Paterson kävi Suomessa tammikuussa ja vahvisti, että Uusi Seelanti todella pyrkii siihen, että maan viinituotanto on kestävän kehityksen mukaista vuoden 2012 viineistä lähtien.

Se tapahtuu tiettyjen kriteerien mukaisesti ja ellei näitä kriteerejä noudata, ei saa viedä viinejään maasta ulos. Uuden Seelannin viinit aikovat siis profiloitua ympäristöllisesti vastuullisina.

Jo tämän vuoden viinit on auditoitava kestävän kehityksen kannalta – mikäli viinitalo haluaa mukaan Uuden Seelannin järjestämiin kansainvälisiin viinitapahtumiin.

Lisää vihreitä viiniblogeja löydät täältä.

Tweet