Luomun ystävän paratiisi

12.11.2008

Terhi Brusin

Miltä tuntuisi, jos pääkaupunkiseudulla olisi kymmenen täyden valikoiman luomusupermarkettia ja muutama kymmen pienempää luomupuotia päälle?

Sellainen on tilanne täällä Berliinissä. Kolmen ja puolen miljoonan asukkaan kaupungissa tulee toimeen nelisenkymmentä luomusupermarkettia ja moninkertainen määrä pienempiä kauppoja.

Oma asuinalueeni Prenzlauer Berg on varsinainen luomukuluttajan paratiisi. Lähin luomumarkettini on kahden minuutin kävelymatkan päässä.

Useimmiten käyn kuitenkin pyörällä puolentoista kilometrin päässä pienemmässä marketissa, jossa minulla on kanta-asiakaskortti. Siellä on tuoreemmat hedelmät ja vihannekset ja mukavammat myyjät.

Kolmen kilometrin, eli lyhykäisen pyörämatkan, säteellä luomumarketteja on kaikkiaan seitsemän. Kaksi luomukempparia, yksi luomulihakauppa ja koko joukko pikkupuoteja. Neljänä päivänä viikossa lähistöllä on toreja, joilla luomuruokaa voi ostaa suoraan lähialueen tuottajilta.

Perustuotteita saa luomuna aika hyvin tavallisistakin ruokakaupoista, kaikenlaiset halpiskaupat mukaan lukien. Saksalaisten syömistä elintarvikkeista luomua on vajaat neljä prosenttia.

Luomutuotanto yksinään ei riitä vähentämään maatalouden kasvihuonepäästöjä, mutta kokonaisuudessaan se on yhteiskunnalle, eli meille kaikille, edullinen vaihtoehto. Sen avulla vesistöjen kuormitus kevenee, luonnon monimuotoisuus lisääntyy ja öljyriippuvuus heikkenee, kun lannoitteiden ja koneiden käyttö vähenee.

Mutta mitä tehdään maataloudessa? Suomessakin on menty viime vuosina innolla siihen malliin, ettei lehmiä näe ulkona juuri missään.

Tutkimuksissa on huomattu, että laitumella käyskentelevien lehmien maito on ravintoarvoiltaan parempaa kuin navetassa pysyvien – asia, jonka luulisi oikeastaan tajuavan maalaisjärjelläkin.

Ruotsissa taas on havaittu, että lihakarjan kasvatuksen kaasupäästöt vähenevät 40 prosenttia ja energiankulutus 85 prosenttia, kun karjaa ruokitaan viljapainotteisen rehun sijaan nurmirehulla.

Puhumattakaan maaseudun maisemasta, jonka ylläpidossa lehmät, lampaat ja muut laiduntajat ovat korvaamattomia. Siellä missä eletään matkailusta, tämä on kyllä tajuttu. Kuka nyt haluaisi lomailla alppimaisemassa, jossa niityillä ei näy sen paremmin lehmiä kuin niittykukkiakaan, vaan nokkosia ja pajupuskia.

Maatalouspolitiikassa muutokset tuntuvat olevan sitkeämmän vääntämisen takana kuin monella muulla politiikan alueella. Tavallisen kuluttajan ainoa lohtu on, että hän voi äänestää lompakollaan joka ostosreissulla. Jos hänellä on mistä valita.

Kirjoittaja on ympäristöasioihin erikoistunut vapaa toimittaja, joka asuu Berliinissä. Lisää Brusinin blogitekstejä löydät täältä.

Tweet