Koko maailman energia uusiutuvilla 2030?

25.3.2010

Terhi Brusin

Vihreässä bisneksessä on tapahtunut paljon sen jälkeen kun jäin tauolle noin vuosi sitten. Olen seuraillut sitä puolella silmällä aika ajoin, mutta muuten päivät ovat vilahtaneet hujauksessa kohta yhdentoista kuukauden ikäisen tyttövauvan kanssa ilman että työasioita olisi tullut tippaakaan ikävä.

Toissa viikolla sähköpostiini tuli kuitenkin kutsu, josta tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että tästä tekisi mieli kirjoittaa: ”Koko maailman energia uusiutuvilla 2030”. Sen verran visionääriä minussa asuu, että piti lähteä kuulemaan amerikkalaista Stanfordin yliopiston professoria Mark Z. Jakobsonia.

Hän sanoo – samaan aikaan kuin Suomessa pohditaan ydinvoiman lisärakentamista - että koko maailman energian nälkä olisi hyvin mahdollista täyttää kohtuullisin kustannuksin uusiutuvista lähteistä jo 20 vuoden kuluessa.

Jakobson ja hänen tutkijakollegansa Mark A. DeLucchi ovat laskeneet, että maailma pärjäisi tuulen, auringon ja veden voimalla, mukaanlukien maalämpö sekä vuoroveden ja aaltojen voima. Biopolttoaineita miehet eivät pidä ilmaston kannalta niin hyvinä vaihtoehtoina, että niihin kannattaisi paljoa panostaa.

Ainoa mutka tämän kauniin vision matkassa on se, että sen toteuttamiseen vaaditaan vahvaa poliittista tahtoa ja ohjausta yli kansallisen omaan napaan tuijotuksen.

Herrat julkistivat laskelmansa Scientific American -lehdessä jo viime marraskuussa Kööpenhaminan kokouksen alla toivoen voivansa vaikuttavaa päätöksentekijöihin, mutta kuten tiedämme, toisin kävi.

Berliiniin amerikkalaisvieraat oli kutsunut täkäläisen vihreän kansanedustaja Hans-Josef Fellin perustama Energy Watch Group, organisaatio joka on luotu vastapainoksi vanhan likaisen energiateollisuuden lobbauslonkeroille.

Noin puolet maailman energiantarpeesta voitaisiin Jakobsonin ja DeLucchin mukaan kattaa tuulivoimalla. Vaadittavat 3,8 miljoonaa turbiinia veisivät (toisiinsa kiinni sijoitettuna –toim.huom) maapallolta alle 50 neliökilometriä, pienemmän palan kuin Manhattan. (Käytännössä tarvittava alue olisi noin yksi prosentti maapallon pinta-alasta. –toim.huom.)

Jos tuo teräksen ja betonin määrä tuntuu isolta, on hyvä muistaa, että maailmassa valmistetaan joka ikinen vuosi myös 73 miljoonaa henkilö- ja pakettiautoa.

Muutokseen tarvitaan huikeat 100 biljoonaa dollaria, mutta kyse on pääosin yritysten normaaleista investoinneista, jotka maksavat itsensä takaisin kohtuullisen ajan kuluessa, ei niinkään julkisen sektorin tai kuluttajien taskuista.

Niin kauan kuin yritykset voivat ottaa rahat irti vanhoista lypsylehmistään, hiili- ja ydinvoimaloista, ne tietysti lobbaavat minkä ehtivät antiikkisten teknologioidensa puolesta.

Ydinvoima muuten tuottaa Jakobsonin ja DeLucchin mukaan 25 kertaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin tuulivoima, kun reaktorin rakentamisen ja uraanin kaivuun sekä jatkojalostuksen päästöjä verrataan tuulivoimaloiden tuotantoon.

Hyvä yhteensattuma on se, että viime päivinä netissä on osunut silmiini kaksin uutista, jotka koskivat uusiutuvilla energiamuodoilla tuotetun sähkön varastoimista. Auringon energiaa voidaan varastoida hiekkaan, jota auringon paahtamilla aavikoilla on yllin kyllin, tuulivoiman sähkö taas on onnistuttu muuntamaan synteettiseksi kaasuksi.

Se ratkaiseva kysymys suomalaisille kansanedustajille onkin minusta kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä: Katsotko nappia painaessasi menneisyyteen vai tulevaan?

Kirjoittaja on ympäristöasioihin erikoistunut vapaa toimittaja, joka asuu Berliinissä.

Juttua on korjattu tuulivoimatietojen osalta 26.3. klo 12.08.

Tweet