Katulasten joulu

22.12.2008

Elina Hirvonen

”Minä tein tuon salaatin.”

Olemme Lusakan parhaimpiin kuuluvan hotellin kahvilassa. Paikka on täynnä kaikkea sitä, mitä kaupungissa muuten on vähän: kiiltäviä pintoja, kalliisti pukeutuneita ihmisiä ja harkitusti sisustettua tilaa. Kannettavaa tietokonetta näpyttelevä nainen syö kana-avokadosalaattia. Salaattia osoittaa nuori poika kokinhattu päässä, kasvoilla hämmentyneen ylpeä hymy.

Muutama vuosi sitten poika ei ollut koskaan käynyt tällaisessa paikassa. Hän asui muiden lasten kanssa Lusakan kaduilla, ja nukkui viemärissä aidatun ostoskeskuksen vieressä. Vieläkin poika yllättyy aina, kun joku kohtelee häntä hyvin.

Olen kirjoittanut aikaisemmissa kolumnissa sambialaisesta katulasten hoitokodista, jota pyörittää amerikkalainen Carol McBrady. Kauppojen ulkopuolella seisovien paljasjalkaisten, liimaa imppaavien lasten kohtaaminen oli yksi vaikeimmista asioista Sambiaan sopeutumisessa. Miten heihin pitäisi suhtautua?

Hoitokoti teki vaikutuksen heti. Yksinkertaisessa, mutta siistissä talossa vähän kaupungin ulkopuolella asui reilut kaksikymmentä lasta, jotka kaikki olivat aikaisemmin eläneet kadulla. Oli pieniä poikia jotka luulivat, että aikuisen edessä on aina otettava housut pois. Oli huumeriippuvuutta ja hiv:tä.

Ja, kaikesta huolimatta, hoitokodissa lapset olivat lapsia. He lähtivät aamulla kouluun hälisevänä joukkona ja pelasivat illalla jalkapalloa pihalla. Paikka oli täynnä toivoa maassa, jossa viranomaisten ratkaisu ”katulapsiongelmaan” on ollut poliisin pahoinpitelyt ja lasten vieminen väkivallasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä tunnetuille sopeutumisleireille.

Kulunut vuosi on ollut hoitokodille lohduton.

14-vuotias tyttö kuoli sairauksiin, jotka joku hänet raiskannut aikuinen oli hänelle tartuttanut. Keväällä viranomaiset päättivät pitkän kädenväännön jälkeen sulkea kodin perusteilla, joista kukaan ei ottanut selvää.

Lapset vietiin hallituksen orpokotiin, missä henkilökunta pahoinpiteli heidät ja varasti koulukirjat ja vaatteet. Kodin johtaja uhattiin pidättää. Lapset karkasivat kaduille, osa katosi, osa palasi salaa Carolin luo.

Nyt viranomaiset ovat jättäneet hoitokodin rauhaan.

”Emme pysty tekemään näille lapsille mitään”, totesi sosiaalitarkastaja sulkemisepisodin jälkeen.

Pienemmät lapset ovat palanneet kouluun, ja aikuistuvat rakentavat farmia, johon osan toiminnasta on tarkoitus siirtyä. Aikuisiksi kasvaneet ovat saaneet työpaikkoja hotelleista ja rakennuksilta. Talousvaikeuksissa kamppailleelle kodille on löytynyt yksityisiä lahjoittajia.

Ensi viikolla kodin työntekijät järjestävät joulujuhlan katulapsille. Juhlaan on tulossa yli 200 lasta, jotka saavat ruokaa, vaatteita ja keskustelua.

”Tärkeintä on, että joku kohtelee heitä hyvin”, sanoo kokkina työskentelevä poika.

Jos haluat tukea hoitokodin toimintaa, laita sähköpostia johtaja Carol McBradylle osoitteeseen: actionforchildrenzambia(ät)yahoo.com

Kirjoittaja on Lusakassa, Sambiassa, asuva dokumenttiohjaaja, kirjailija ja toimittaja. Lisää Hirvosen blogitekstejä löydät täältä.

Tweet