Katkerat poliitikot

24.11.2009

Rosa Meriläinen

Useilla aloilla ollaan sitä mieltä, että juuri omalla alalla meininki on mahdottominta ja alhaisinta.

Näyttelijät sanovat, ettei missään ole niin pahansuopaa kateutta kuin teattereissa. Tutkijat sanovat, ettei missään ole niin paljon selkäänpuukottajia kuin yliopistoissa. Poliitikot epäilevät, että valtuustoista löytyvät katkerimmat ja vainoharhaisimmat ihmiset.

On myös aloja, joissa arvellaan negatiivisista luonteenpiirteistä olevan hyötyä. Politiikassa on hyötyä vainoharhaisuudesta, sillä se auttaa huomaamaan vääryyksiä ja ennaltaehkäisemään kampituksia.

Lisäksi hyötyä on Valkoinen ritari -syndroomasta, jossa ihminen kuvittelee olevansa puhtoinen ja vain toiset ihmiset hänen ympärillään vajavaisia. Valkoisen ritarin ei tarvitse valehdella kertoessaan omasta erinomaisuudestaan, koska hän todella uskoo siihen.

Katkeruus ei ole yhden alan ongelma, mutta varmasti sitä kertyy eniten siellä, missä on ihmisiä, jotka kuvittelivat itsestään ja tulevaisuudestaan paljon. Tyydyttymätön kunnianhimo johtaa helposti katkeruuteen. Siksi se on myös ikäsidonnainen ongelma.

Kipeimmin katkeruus purskahtaa esiin nelikymppisissä ihmisissä, jotka joutuvat todistamaan nuorempiensa ohimarssin. On raskasta huomata, ettei itse enää ole se nuori lupaus. Silloin unohtaa, ettei kukaan ollut poliittinen lupaus itselleen, vaan muille. Muut eivät pettäneet entistä nuorta lupausta, vaan hän petti muut, kun ei kyennyt lupauksiaan lunastamaan.

Kyllä minussakin on katkeruutta. Tavoitteenani oli puolueen puheenjohtajuus ja ministerinpesti. Minut mestikseen siirtäneestä tapahtumasarjasta voin syyttää lähinnä itseäni. Kuten kollega Kari Uotila (vas) minulle 2007 rehellisesti totesi, ministerihissin suhteen en ollut edes oikeassa rappiksessa.

Katkeruus politiikassa tapaa kummuta siitä, ettei koe saaneensa niitä pestejä ja sitä arvostusta, jotka omasta mielestään olisi ansainnut. Silloin unohtaa, ettei yleensä ole huonommilleen ja ilman syytä hävinnyt.

Toiset katkeroituvat, koska eivät koskaan pääse kaupunginhallitukseen. Toiset eivät pääse eduskuntaan, toiset ministeriksi.

Parhaimpia palkintopalleja on vähän ja myös takavasemmalta voi vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen suuntaan. Useimmat ovat kuitenkin lähteneet politiikkaan asioiden, ei oman uransa vuoksi. Jossain vaiheessa se vain monilta unohtuu.

Tweet