Kansakunnan koiranvirka

17.12.2009

Josi Tikkanen

Entinen pääministeri Paavo Lipponen (sd) on hyvin vihainen. Lipposen ärsytyskynnyksen ylitti pelkkä maininta seuraavaa Suomen presidenttia pohtivassa kolumnissa.

”Paavo Lipponen tuskin ryhtyy demarien ehdokkaaksi, ilmoittihan hän EU:n presidenttikampanjan olleen viimeinen ristiretkensä”, pääkirjoitustoimittaja Juha Akkanen kirjoitti 10. joulukuuta Helsingin Sanomissa.

”Olin kahdeksan vuotta pääministerinä, tasavallan tärkeimmässä tehtävässä. En halua presidentiksi, siihen minulla ei ole minkäänlaista motivaatiota. Menisikö tämä jo perille?” Lipponen vastasi muutaman päivän viiveellä Helsingin Sanomien mielipideosastolla.

Lipposen äreä reaktio puhuu omaa kieltään siitä, kuinka epämotivoivana presidentin palli nyt nähdään. Seuraavaksi tasavallan presidentiksi ei tunnu olevan kiinnostusta kellään.

En kaipaa presidentti-instituutiolle valtaa, enkä loistoakaan. Presidentin valtaoikeuksien riisuminen on tervettä ja järkevää kehitystä.

Tuoreimman lautaskriisin aikana vahvaa presidenttiä on puolustettu sillä perusteella, että hän on hallituksen ja etenkin pääministerin vastavoima. Parlamentarismin tulee kuitenkin olla riittävä mekanismi hallituksen valvontaan.

Suomi kuitenkin tarvinnee edelleen presidenttiä kokoavaksi voimaksi. Tätä tehtävää vaikeuttaa nykyisen tasavallan presidentin Tarja Halosen (sd) ja hallituksen, erityisesti kokoomuksen, nahistelu.

Se saa presidentin vaikuttamaan melkein työpaikkakiusauksen uhrilta.

 

Tweet