Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Kaivoa katsomassa
Juha Peurala
Virkistävien vetten tykö. Hyvän kaivopaikan löytäminen on uskon asia, muistuttaa kirkko ja lisää, että jumala laittaa DDT:tä ateistin kaivoon.
16.9.2009
Hyvävetisen kaivon saa, kun valitsee paikan huolella.
Nimimerkki ”Vedenneito” kysyy: Miten ja miksi kaivovesi säilyy kaivossa hyvänä, vaikka sitä ei koko ajan käytetä? Miten löytyy hyvä kaivonpaikka?
Eno vastaa: Hyvässä kaivossa on pohjavettä. Huonossa kaivossa mukana on pintavettä ja oikein huonossa pintavettä, joka on ensin käynyt navetan takana.
Pohjavesi pysyy hyvänä, sillä se on koko ajan pienessä liikkeessä maaperän läpi. Jos näin ei olisi, kaivo ja sen ympäristö alkaisivat nopeasti tulvia. Hyvässä kaivossa vesi siis vaihtuu hitaasti mutta varmasti.
Toinen syy kaivoveden hyvään laatuun on, että pintavesissä viihtyvät monet haitalliset pieneliöt, jotka eivät viihdy syvällä olevassa kylmässä ja pimeässä kaivovedessä.
Suomessa kaikenlaisilla taikavarpuilijoilla on suhteellisen lokoisat oltavat, sillä maa on niin vetinen, että vettä yleensä lopulta löytää, jos kaivaa tarpeeksi. Hyvän kaivon paikan valinta ei kuitenkaan ole huuhaata, vaan sitä varten pitää perehtyä huolella lähiympäristön maaperään ja pinnanmuotoihin.
Apua saa muun muassa Tuomo Hatvan, Toivo Lapinlammen ja Sanna Vienosen tuoreesta kirjasta Kaivon paikka (Edita 2008). Kirja on myös netissä.
Kirjasta olisi ollut hyötyä naapurilleni Oskari Makkoselle, joka kokeili takavuosina kaivonkatsojan uraa.
Ensimmäinen työkeikka Metsä-Hirvosen tilalla jäi viimeiseksi: Makkonen osoitti ensin kolme paikkaa, joissa lapio kalahti peruskallioon parin piston jälkeen, mutta löysi sitten vettä. Hän tipahti varpuineen lahon kannen läpi Metsä-Hirvosen vanhaan kaivoon.
Lisää enon vastauksia löydät täältä.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
