Ihan Rukalta

13.3.2009

Elina Grundström

Toimittajien keskuudessa on jo muodostunut lentäväksi lauseeksi, että jokin asia on ”ihan Rukalta”, mutta nyt ei tiedetä, mitä se tarkoittaa. Tunarointia vai neroutta? Pelasiko pääministeri Matti Vanhanen eläkeikäpeliä hyvin vai huonosti?

Vanhanenhan otti kunnian hallituksen yhteisestä työstä ilmoittamalla, että oli keksinyt idean eläkeiän nostamisesta kahdella vuodella ”Rukan hangilla”. Kun työmarkkinajärjestöt hermostuivat, hallitus perui päätöksen mutta sai järjestöt sitoutumaan työryhmään, jonka pitäisi nostaa eläkkeellejäämisikää kolmella vuodella.

Nyt ei tiedetä, kuka tässä voitti. Hallituksen lievä arvovaltatappio saattaa muuttua kaikkien voitoksi, jos eläkeikä nousee käytännössä kolmella vuodella sen sijaan, että se olisi noussut teoriassa kahdella vuodella.

Häviäjät saattavat kuitenkin olla tiedossa. Vaarana on, että heitä ovat samat ikäluokat kuin vuoden 2005 eläkeuudistuksessakin. Silloin käyttöönotettu elinaikakerroin leikkasi meidän 1960–1980-luvuilla syntyneiden eläkkeitä siten, että kun tänä vuonna alkavat eläkkeet ovat keskimäärin 55 prosenttia palkasta, nykyinen 35-vuotias voi odottaa saavansa eläkettä vain noin 44 prosenttia palkastaan.

Hallitus siirsi asian keskiviikkona niin sanottuun Rantalan eläketyöryhmään, joka on pääosin sama kuin vuoden 2005 uudistuksen tehnyt ryhmä. Jos ryhmä ei onnistu tavoitteessaan, voi käydä niin, että suuret ikäluokat livahtavat suurille eläkkeilleen nuorina ja eläkeikä nousee lopulta lain voimalla ja vasta kun me nuoremmat olemme jäämässä niille pienille eläkkeillemme.

Eläkeasioissa suurimmat ristiriidat eivät ole työmarkkinajärjestöjen vaan eri sukupolvien välisiä. Sen vuoksi niiden käsittelyyn ei riitä kolmikanta. Rantalan ryhmän itseoikeutetut jäsenet ovat pääosin ennen 1960-lukua syntyneitä. Kun työryhmää nyt täydennetään, koko eläkejärjestelmän uskottavuuden kannalta on välttämätöntä, että ryhmään tulee riittävästi jäseniä myös nuoremmista ikäluokista.

Tweet