Homeen elvyttävä vaikutus

9.1.2009

Elina Grundström

Kansalaiset, ei hätää, Suomella on salainen ase lamaa vastaan: homekoulut.

Poliitikot ovat yhtäkkiä keksineet, että Suomessa rakennettiin 1970-luvulla niin huonosti, että maa on täynnä remonttia kaipaavia kouluja ja betonilähiöitä. Kun ne korjataan, talouskin elpyy kuin taikaiskusta.

Juuri muusta ei Suomessa ole puhuttu sen jälkeen, kun hallitus antoi valtiosihteeri Raimo Sailaksen tehtäväksi laatia 10–100 miljoonan euron elvytyspaketin. Ministeriöt lähettivät toivelistansa Sailakselle keskiviikkona, ja siellä ne homekoulut ovat vahvasti esillä siltarumpujen ja muiden yhtä näköalattomien kohteiden seurassa.

Jos lapset ovat todella istuneet terveydelle vaarallisissa luokkahuoneissa koko nousukauden ajan, kuntien rakennus- ja terveystarkastajat on pantava vastuuseen siitä ja asiat on hoidettava kuntoon muutenkin. Mutta jos halutaan elvyttää taloutta, katse on siirrettävä peräpeilistä tuulilasiin.

Kun maailmalla puhutaan muodikkaasti viherelvytyksestä, se vihreys siinä ei tarkoita hometta, vaan ympäristöystävällisyyttä. Eikä elvytys merkitse menneen paikkailua, vaan tulevaisuuden rakentamista.

Nyt tarvitaan vähän lisää mielikuvitusta ja paljon lisää investointeja uusiin energiaratkaisuihin, joukkoliikenteeseen, yrittäjyyteen, tutkimukseen ja koulutukseen. Hallitus on kaikkia näitä jo tämän vuoden varsinaisessa budjetissa edistänytkin.

Mutta tätä helmikuussa hyväksyttävää Kataisen ja Sailaksen elvytyspakettia en ymmärrä. Kun se kerran on aikaistettu lisäbudjetti, miksi sitä ei voida käyttää todellisiin tarpeisiin kuten muitakin lisäbudjetteja? Esimerkiksi vanhustenhoitoon? Sekin työllistää, mutta enimmäkseen naisia.

Homekoulukeskustelu kertoo, että meillä on vanhentunut käsitys koko elvytyksestä. Elvytyspakettiin etsitään irtoideoita rakennusalalta, koska elvytyksenä pidetään vain hätäaputöitä – ja vain miesten työllistämistä.

Tweet