Auta laiskaa toimittajaa

9.4.2009

Elina Heino

Juuri ilmestynyt Journalismikritiikin vuosikirja 2009 nostaa esiin Turun yliopiston tutkijan Mari K. Niemen tutkimuksen demareiden puheenjohtajakisan henkisesti laiskasta uutisoinnista viime keväänä.

Eero Heinäluoman jätettyä pestin helmikuussa katsottiin, että vaalitappiota sulattelevalle Sdp:lle tarjoutui loistava tilaisuus uudistua ja tehdä comeback poliittiseen arvokeskusteluun.

Media kuitenkin uutisoi puheenjohtajakisaa vaisusti keskittyen asiakysymysten sijaan ehdokkaiden ulkonäköön ja vaalikiertueen tylsyydestä narisemiseen, tyylipistejournalismiin. Miksi näin kävi?

Niemi arvioi politiikan toimittajat kyllä laiskoiksi, mutta heittää pallon kiinnostavasti poliitikoille. Politiikalla oli mediassa itseisarvo 1980-luvulle asti, sen jälkeen pelisäännöt ovat muuttuneet.

Nykypoliitikon keskeinen taito on kyky tehdä vaikutus toimittajiin. Nämä odottavat poliitikoilta karismaa, sanavalmiutta ja mediataitoja, koska ne helpottavat toimittajan työtä – ja tämä pakottaa puolueet tarkistamaan ehdokasvalintojensa kriteereitä.

Niemen mukaan poliittiset prosessit tulee räätälöidä tiedotusvälineiden pirtaan sopiviksi, jos puolue aikoo saada asiaansa esille. Kaupan lattialla kiukkutteleville toimittajille on annettava tikkunekku.

Demareiden kisassa toimituksia otti päähän se, että ehdokkaita oli liikaa. Yhdeksän kandidaatin ajatuksiin pureutuminen käy jo työstä.

Sdp:ssä kai toivottiin, että ehdokasvyöry oli osoitus puolueen vireydestä, mutta media piti sitä vahvojen ehdokkaiden pulana. Ehdokkaita oli niin paljon, että heidän uskottiin pyrkivän esiin ”milloin milläkin verukkeella”.

Tämä on lohdullista vihreille – kenties yhden puheenjohtajaehdokkaan taktiikka puree kevätväsyneisiin politiikan toimituksiin ja antaa sijaa asiajournalismille.

Tweet