Ydinvoima pahaa, mutta

3.2.2014

Mynthon-mies

Muistan sen kevään, kun Tšernobylissä pamahti. Olin noin kuukausi aiemmin täyttänyt 17. Elin elämässäni murroskautta, jossa tytöt alkoivat kiinnostaa enemmän kuin brittiläisen kansanyhteisön postimerkkien keräily.

Uusi ajatus oli myös länsimaisen teknologisen kulttuurin epäily. Tšernobylin posahdukseen huipentunut kevät 1986 oli startannut avaruussukkula Challengerin räjähdyksellä tammikuun lopussa.

Varhaiset teinivuoteni olin viettänyt uneliaan konservatismin vallassa. Ydinvoima oli minusta ihan jees, sen vastustaminen irrationaalista tekniikan pelkoa. Tšernobyl sai minut epäilemään, tosin aluksi se herätti lähinnä pessimistisiä länsimaiden perikato -tyyppisiä teinipateettisia tuntoja.

Parissa vuodessa mielipiteeni kehittyi ydinvoiman vastustamiseksi. En ajatellut asiaa tarkemmin: ydinvoimanvastaisuus kuului 1980- ja 1990-lukujen taitteen radikaaliopiskelijan mielipidevalikoimaan pasifismin, feminismin, vihreyden ja varovaisen ironisen marxilaisuuden rinnalle (vrt. nykyinen täysironinen retromarxilaisuus).

Jatkoin tällä mielipidevalikoimalla aika pitkään.

Nykyään minulla ei ole mielipidettä ydinvoimasta.

Ydinjätteet ovat epäilemättä pahasta. Ydinonnettomuus saattaisi autioittaa laajoja alueita. Tosin epäilen, että ihmiset vain tottuisivat ajatukseen säteilystä ja kuolisivat mieluummin hieman nuorempana kuin lähtisivät pakoon kotiseudultaan.

Uraanin kaivaminen tuhoaa luontoa. Missä on ydinvoimaa, siellä on kohta ydinpommeja. Olisihan näitä syitä vastustaa.

Toisaalta, jos haluamme jatkossakin elää yhteiskunnassa, jossa mynthoneja voi ostaa lämpimästä kioskista vaikka päivittäin, meidän on jollain tuotettava energiamme. Yhteiskunta ei tunnu osaavan toimia siten, että ydinvoiman vähentäminen – mitä tapahtuu lähinnä ydinonnettomuuksien jälkeen – lisäisi uusiutuvien käyttöä. Päinvastoin, tilalle tuntuu tulevan lisää kivihiiltä.

Olisiko järkevää kokonaan unohtaa ydinvoiman vastustaminen ja alkaa sen sijaan ajaa täysin voimin uusiutuvien lisäämistä ja fossiilisten vähentämistä? Ydinvoiman rakentaminen ei tunnu muutenkaan olevan kovin kannattavaa. Jos vaan koettaisi siirtää fokuksen pois siitä atomista.

Silloin ei olisi niin paha asia, vaikka rakennettaisiin jokunen ydinvoimala, jos sen tuella voitaisiin kivuttomammin siirtyä fossiilisten polttoaineiden varassa toimivasta yhteiskunnasta uusiutuvilla pyörivään.

Ydinvoiman vastustamisesta luopuminen tosin olisi vihreille melkein sama asia kuin demarille duunarin unohtaminen. Ei taida ihan heti onnistua.

Kumpi sitten on pahempi: ydinvoima vai kasvihuoneilmiö? Vai kysynkö jotenkin väärin?  En ehkä jaksa kuunnella vastausta. En ainakaan ilman eukalyptus-mynthonin rauhoittavaa vaikutusta.

Tweet