Valitaan se pienempi paha

28.1.2011

Kaisa Hiltunen

Verotus on aiheena haastava tällaiselle aloittelevalle poliitikolle. Kuten yleensäkin poliittisten kysymysten kohdalla, myös verotus on ennen kaikkea eettinen kysymys. On pohdittava, mikä on oikeudenmukaisin tapa rahoittaa julkiset palvelut ja millä tavalla tahdotaan korjata ja ohjata markkinoiden toimintaa.

Haastavaksi ongelmanratkaisun tekee se, ettei tehty päätös välttämättä johdakaan toivottuun tulokseen, jos talouden realiteetteja ei ole osattu oikealla tavalla ottaa huomioon.

Siihen liittyvää, samoin kun kaikkea muutakin poliittista päätöksentekoa, voisi verrata eettisen ongelman ratkaisuun. Ei ole yhtä ainoaa ratkaisuvaihtoehtoa, eri tahojen välillä on eturistiriitoja ja ratkaisu on joka tapauksessa kauaskantoinen eli vaikutukset ovat pitkiä.

Keskusta julkistaa oman talous- ja vero-ohjelmansa helmikuun puolen välin jälkeen. Puolueemme kuitenkin sanoutui jo selkeästi irti Hetemäen työryhmän linjauksista – ei tasaverolle!

Mielestäni veropolitiikalla tulee taistella erityisesti eriarvoistumista vastaa. Se, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät ei ole oikea suunta.

Tartun kuitenkin tässä lempiaiheeseeni eli niin sanottuun terveydellisten riskitekijöiden verotukseen, pitäen sisällään tupakan, alkoholin, makeiset ja virvoitusjuomat. Saran kirjoitusta lukiessani huomasin ilokseni, että suomalaiset ovat valmiita tällaisiin korotuksiin.

Terveydenhuollolla on vankkoja todisteita siitä, että alkoholiveron alentamisella on ollut merkittäviä negatiivisia vaikutuksia suomalaisten terveyteen. Samaa aihetta toitottavat yhdestä suusta sekä piirretyt käppyrät että terveydenhuollossa työskentelevät ja alan tutkijat.

Ammattilaisten viesti on selvä, asialle on todellakin tehtävä jotain. Hurjimmat ovat luvanneet mennä vaikka läpi harmaimman kiven omien tutkimustulostensa kanssa isojen pamppujen vähättelevistä kommenteista huolimatta.

Makeisten ja virvoitusjuomien verojen korotus on ajatuksena jalo ja hyvä. Näin olisi mahdollista kenties rajoittaa näidenkin terveydelle haitallisten tuotteiden käyttöä. Kysymys kuitenkin kuuluu, kuka vetää rajan siitä, mikä tuote kuuluu verotuksen piiriin ja mikä ei? Ksylitolipurukumi vs. perunalastut. Terveyden edistämisen näkökulmasta hullunkurisia jaotteluja – pöh!

Rajanveto liittyy myös moneen muuhun verotukselliseen dilemmaan. Kuka on tarpeeksi varakas, kenen talo on riittävän kallis. Portaittainen lasku ja nousu on jollakin tavalla päätöksentekijöidenkin perusteltavissa. Kertalaakista ihmisten erottelu köyhiin ja rikkaisiin sekä tuotteiden osalta terveellisiin ja epäterveellisiin on turhan raakaa peliä. Kenellä on oikeus tehdä tällaisia linjanvetoja?

Poliittinen päätöksenteko on siis kuin eettisen ongelman ratkaisua. Mikä on oikein ja mikä väärin ja kenen kannalta? Kaupankäynti vai terveys? Täydellinen vastaus tai päätös on mahdoton. Joskus on siis valittava se pienempi paha. Siihenkin meidän tulevien päätöksentekijöiden on oltava valmiita.

Kirjoittaja on keskustan ehdokas Pohjois-Savon vaalipiirissä.

Tweet