Uppoava höyrylaiva

12.6.2012

Taneli Heikka

Kun Sanomien suuromistaja Aatos Erkko kuoli, muistokirjoituksia kirjoittivat samat toimittajat, joiden tehtävänä olisi ollut valvoa kriittisesti miehen toimia tämän elinaikana.

Sitä he eivät koskaan tehneet. Siksi suuren yleisön mahdollisuus tietää jotain Erkosta olivat ne harvat tulkintayritykset, joita oikeat journalistit hänestä tiristivät.

”Hallituksen puheenjohtaja Aatos Erkko, kuinka suurta vaikutusvaltaa koette käyttävänne suomalaisessa yhteiskunnassa?”, Harri Saukkomaa kysyi Erkolta Ylen harvinaisessa haastattelussa 1994.

”Pidän kysymystä oikeastaan aika paljon vitsinä. En koe että käytän juuri mitään valtaa tässä yhteiskunnassa.”

Erkolta puuttui julkisen itsereflektion kyky ja halu. Koska hänen vaikutusvallastaan ei ollut yhtään julkiseen lähteeseen perustuvaa tietoa – kaikki vaikenivat peloissaan – hänestä pystyttiin puhumaan vain tunteiden, kokemisen, kielellä.

Matti Apusen ja Heikki Hiilamon laaja henkilökuva Imagessa (2/1998) on ainutlaatuinen yritys tietää Erkosta jotain. Klassikkojuttu pani liikkeelle monia anekdootteja: Erkko on bilderbergiläinen, höyrylaivoja harrastava kiukuttelija.

Hän on nelosen koululainen, joka ei puhu mitään kieltä kunnolla, mutta valmistui kahdessa vuodessa huippuyliopistosta Yhdysvalloissa. Lopputyö on kadonnut koulun arkistoista.

Sitten yksi toimittajasukupolvi unohti Suomen yhden tärkeimmistä vallankäyttäjistä. Media noudatti Erkon kanssa samaa kaavaa kuin esimerkiksi Jorma Ollilan kanssa. Valtaa ei tutkita sen kukoistuksessa.

Emme tiedä Erkon todellisista ajatuksista juuri mitään. Oliko hänellä niitä? Oliko hänen suurin mediainnovaationsa puhelinvaihteen hankkiminen Hesariin? Kaikki tiedonmurut ovat lojaalin lähipiirin antamia.

Jotain voimme päätellä tuloksista. Jos Erkko oli suuri mediavisionääri, miksi Taloussanomat meni nurin, Hesari on pian syöksyssä oleva tabloidi ja Nelosella lukee uutisia showtanssija?

Näitä asioita Erkon ympärillä pyörivät sadat liehittelijätoimittajat eivät höyrylaivansa kapteenilta kysyneet.

Erkossa tiivistyi kaikki, mikä suomalaisessa julkisessa keskustelussa on huonoa. Hän korvasi keskustelun surullisilla aforismeillaan. Häneltä puuttui kyky nähdä, että juuri hänellä olisi tehtävä edistää omalla esimerkillään avoimuutta, dialogia ja kasvollista vastuullisuutta.

Erkko vakiinnutti yhteiskunnallisen keskustelun riman jonnekin seiskan ja kasin välille, sinne missä rima ylitetään väpättäen, kuin velvollisuudesta.

Kirjoittaja on viestintäyrittäjä ja toimittaja. Kirjoitus on julkaistu alun perin 8. kesäkuuta ilmestyneessä Vihreässä Langassa.

Tweet