Työllisyydestä ja eläkkeistä

23.9.2010

Jukka Relander

Valtionvarainministeriössä on tunnettu suurta huolta heikkenevästä huoltosuhteesta. Tähän liittyy kaksi epäsuosittua aloitetta, joiden tavoitteena on venyttää työuraa molemmista päistä: opiskeluaikojen lyhentäminen ja eläkeikän nosto. Valtionvarainministeriön virkamiesten poikkeuksellisen vaikutusvallan takia nämä aloitteet putkahtavat kerta toisensa jälkeen hallituksen agendalle, oikeastaan henkilöistä ja puolueista riippumatta.

Esa Suominen väittää viimeviikkoisessa kirjoituksessaan virkamiehiä vastaan todetessaan, ettei eläkeiän mekaaninen nosto ratkaise huoltosuhde-ongelmaa. Suomisen mukaan huoltosuhteen kohtentaminen pitäisi aloittaa siitä, että järjestetään työttömille töitä, ei siitä, että pakotetaan vielä 65-vuotiaatkin istumaan Alepan kassalla.

Yhdyn ajatukseen lämpimästi. Saman kritiikin voi sellaisenaan ulottaa koskemaan myös opiskeluaikoja. Tuoreen tutkimuksen mukaan nopea valmistuminen ei palkitse, hitaamman tien kulkijat työllistyvät paremmoin. Mitä järkeä on ylipäätään valmistua, jos työmarkkinat eivät vedä?

Siitäkin olen Suomisen kanssa samaa mieltä, että tehokkain tapa pidentää työuria olisi työn laadullinen kehittäminen sellaiseen suuntaan, että ihmiset myös jaksaisivat käydä töissä vanhuuseläkkeelle saakka. De facto eläkeikähän on nykyään vielä alempi kuin Fortumin toimivalla johdolla, kun ihmiset hyytyvät jo monta kierrosta ennen maalia uupumukseen, masennukseen ja fyysisiin vaivoihin.

Opiskeluaikakeskusteluun on syytä palata tuonnempana. Pysyttäköön tällä kertaa eläkkeissä, onhan mahdollista, että järjestelmä on vielä olemassa silloin, kun vihreiden kannattajakunta käy kahdeksatta kymmentä ja ote työelämästä hiljalleen kirpoaa.

Eläkepommi on viritetty, odotamme räjähdystä. Se voi olla luultua hieman pienempi, jos suuret ikäluokat jatkavat kulutuskeskeistä elämäntapaa niin kauan kuin kynnelle kykenevät, ja jos he kustantavat ympärilleen uudentyyppisen palveluteollisuuden pitämään itsestään huolta. Mutta huoltosuhde-ongelma on silti olemassa, ja puheet pommista on syytä ottaa ihan yhtä vakavasti kuin tämän päivän Bagdadissa.

Ei tähän ole muita ratkaisuja kuin työn tekijöiden lukumäärän kasvattaminen ja työn tuottavuuden nosto. Tavalla tai toisella.

Eläkkeiden osuus kansantalouden volyymista pitää saada laskuun. Se vaatii myös eläkkeisiin käytetyn rahamäärän pienentämistä. Siksi eläkkeiden leikkaamattomuuteen ei kannattaisi hirttäytyä sen mekaanisemmin kuin kysymykseen eläkeiästä.

Silloin, kun eläkejärjestelmää luotiin, ei osattu kuvitella minkälaisiin korkeuksiin ylimpien tuloluokkien tulot karkaavat, sen enempää kuin osattiin uskoa siihen, että keskimääräinen eliniänodote nousee 65 vuodesta lähelle kahdeksaa kymmentä. Suuret ikäluokat ovat lisäksi ilmoittaneet kollektiivisesti laatimassaan tiedotteessa, että he eivät aio vanhentua lainkaan, saati kuolla. Voi olla, että nyt eläkkeelle siirtyvien eläkeikää ei tulla nostamaan, mutta Esa Suomisen ja allekirjoittaneen osalta en löisi kovin suuresta summasta vetoa sitä vastaan.

Eläkejärjestelmähän on sellainen, että työntekijät maksavat eläkemaksuja, joista 25% menee  säästöön heidän omia eläkkeitään varten, lopuilla taas maksetaan eläkkeitä niille, jotka ovat jo jääneet eläkkeelle. Jos ylempi toimihenkilö X on onnistunut hoitamaan itselleen 10 000 euron kuukausittaisen eläkkeen, työssäkävijät maksavat tästä kolme neljäsosaa. Ja edelleen, maksamme jokaiselle 40 000 euron kuukausieläkettä nauttivalle entiselle toimitusjohtajalle 30 000 euroa  kuussa omista eläkemaksuistamme.

Tässä ei ole mitään järkeä.

Onneksi huippueläkkeen saajia ei ole kovin montaa. Mutta keskimäärin kohtuullisen hyvää palkkaa saaneissa suurissa ikäluokissa on aika paljon niitä, joiden eläke on keskiluokkaisen nuoren lapsiperheen näkökulmasta aika kova.

Miksei näihin isoimpiin eläkkeisiin voisi koskea? Miksi työssäkäyvien pitää kustantaa kolme neljäsosaa eläkkeistä riippumatta siitä, minkä kokoisista eläkkeistä on kyse? Miksei voisi olla jonkinlaista taulukkoa, jonka mukaan työeläkkeistä maksettava osuus voisi laskea sovitun asteikon mukaan siten, että hyvätuloisten kohdalla nykyisistä eläkemaksuista saatava osuus laskisi asteittain 50%:iin, ja huipputuloisten kohdalla nollaan?

Lopuksi siteeraan runoa, joka painettiin ylioppilaslehteen joskus 1960-luvun lopulla, suurten ikäluokkien hurmeisessa nuoruudessa, heidän kommenttinaan sotasukupolven vaatimuksille kunnioittaa veteraaneja:

Kun poltamme kynttilää
teidän haudoillanne
poltamme sitä
molemmista päistä

Ehkä tuon ”poltamme kynttilää” tilalle pitäisi vain kirjoittaa ”pidennämme työuraa”, ja runo olisi taas ajankohtainen. Tai sitten ainakin niitä isoimpia eläkkeitä pitää oikeasti leikata aika lailla.

Tweet