Lyömätöntä joulua odotellessa

3.12.2010

Kaisa Hiltunen

Hyvää joulukuuta tasapuolisesti itse kullekin säädylle. Taisteluparini Sara viittasi viikko sitten ensimmäisessä kirjoituksessaan hysteeriseen joulunalusaikaan.

Joulu on ilmiö, johon liittyy useita ristiriitaisuuksia. Iloa, hymyä, säihkettä, sydänpaketteja ja lämpimiä halauksia. Totuuden toisena puolena on kuitenkin hengenvaaraa päivystyksessä, shokissa itkeviä ihmisiä, kevyemmässäkin versiossa raastavaa pelkoa kaiken kimmeltävän ja ihanan alla.

Perhe- ja parisuhdeväkivalta vahingoittaa uhria, tekijää sekä myös koko lähipiiriä. Se voi olla fyysistä, psyykkistä, seksuaalista tai omaisuuteen kohdistuvaa. Myös näillä uhkaaminen ja esimerkiksi lapsen perustarpeiden laiminlyöminen luetaan väkivallaksi. Pari- ja lähisuhdeväkivaltaan kuolee Suomessa vuosittain 20-30 henkilöä.

Täydelliseen jouluun kuuluu putipuhtaaksi kuurattu piparintuoksuinen ja punaiseen verhottu koti. Koko suku kokoontuu vanhan maalaistalon pirtinpöydän ääreen nauttimaan jouluateriaa. Poissa on veljesviha ja perintöriidat.

Täydellinen vai täydellisen stressaava joulu? Suomalaiset tuntuvat lataavan jouluihinsa mielettömän määrän suorittamista ja onnistumisen paineita. Entäs kun mikään ei tunnukaan miltään?

Perhe- ja parisuhdeväkivalta tapahtuu useimmiten kodeissa – esimerkiksi aivan tavallisissa savolaisissa kodeissa - piilossa muiden katseilta. Kulissi on kaunis, sen takana voi olla aivan jotain muuta.

Päätöksentekijänä käytän energiaani ja osaamistani muun muassa tällaisissa tilanteissa olevien perheiden ja ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen. Tarvitaan väkivallan ja sen riskien varhaista tunnistamista ja niihin puuttumista. Esimerkiksi eri-ikäisten kanssa toimivat terveydenhoitajat ovat tässä avainasemassa. Uhrien ja väkivallan tekijöiden nopea auttaminen edellyttää puolestaan selkeää toimintamallia ja koulutettuja ammattilaisia.

En jaksa innostua ydinvoimaa vastustavista mielenosoituksista, kun seinän takana hakataan ja huudetaan. Lataan paukkuni omiin sydämenasioihini. Pitäkööt muut sitten vaikka vastuuttomana. Minulla on ennen kaikkea huoli tämän päivän ihmisistä.

Olen siis Kaisa, *kättelee*, savolaesittaen suap sanova vaekka Kaesaksikin. Umpikepulaiseksikin nimitelty. Olen äänestänyt joskus vihreitäkin, kierrätän ja kuljen julkisilla. Suosin Marimekkoa ulkomaan hiplelaukkujen sijaan. Jouluna syön S-marketista ostettua sikaa ja nautin saunan lämmöstä. Puut on raivattu tulevasta talousmetsästäni.

Kirjoittaja on keskustan eduskuntavaaliehdokas Pohjois-Savon vaalipiirissä.

Tweet