Tavoitteena parempi työ ja toimeentulo

17.12.2010

Esa Suominen

Jukka Relanderin taannoinen kirjoitus sosiaalipolitiikan suunnasta osoittaa, Soininvaaraa mukaellen, paitsi asioista päättämisen, myös keskustelemisen olevan vaikeaa. Eteenpäin on vaikea päästä, mikäli keskustelu on vain kliseiden toistelua ilman vastausta itse väitteisiin. Mutta koska elämme toivossa paremmasta huomisesta, on syytä jatkaa ja siirtyä mielikuva-asiakkaista asiapohjaisempaan keskusteluun.

Ensinnä perustulosta. Relander vaikuttaa uskovan vilpittömästi siihen, että pätkätyöläisten ja työttömien elämästä kaikkoaa kaikki vaikeus ja ikävyys kunhan Suomessa siirrytään perustuloon. Minusta tämä on humanistisuudessaan ja idealistisuudessaan kunnioitettavaa, siksi arvostankin useimpien perustulon kannattajien motiiveja. Koska maailma on kuitenkin epätäydellinen, pari huomiota ja varaumaa on silti esitettävä.

Perustulo on suunniteltu maailmaan, jossa silpputyö on kannatettava ilmiö. Se mahdollistaisi työnantajan näkökulmasta erittäin joustavan työvoiman käytön, työsuhteiden helpon pätkimisen sekä huolettoman suhtautumisen palkankorotusvaatimuksiin. Firma on tiukoilla, joten ottakaa yhteyttä kansanedustajiinne ja käskekää nostaa perustuloa.

Suurin osa ihmisistä toivoo ja haluaa pysyviä ja reiluja työsuhteita, eivät vastuun siirtoa työntekijöiden toimeentulosta yrityksiltä veronmaksajille.  Punavuorelaisen trendiravintolan opintopiirissä asia voi olla toisin, mutta muun maailman olemassaolo kannattaa ottaa huomioon, mikäli haluaa ymmärtää perustulon saamaa vaisua vastaanottoa myös työtä tekevien keskuudessa. Merkittävää kannatusta idea ei ole saanut, vaikka aihetta koskeva levy on pyörinyt kymmeniä vuosia aina Milton Friedmanista lähtien.

Toisin kuin vihreissä, sdp:ssä on halua pohtia myös sitä, onko nykyinen työsuhteiden pätkittyminen luonnollinen ja toivottava kehityskulku. Voitaisiinko työ organisoida nykyistä paremmin siten, että se turvaisi toimeentulon ilman, että yhteiskunnan tulisi kantaa laajempaa vastuuta, ja siten säästää varojaan muuhun tarpeelliseen toimintaan? Tähän ajatteluun liittyy se, ettei sosiaaliturvajärjestelmän tule edistää työsuhteiden heikentymistä.

Edellä mainitusta syystä demarien esitykset ovat lähteneet turvan lisäämisestä muun muassa työaikapankkien, lomapankkien ja vuokratyöntekijöiden takuupalkkojen näkökulmasta. Tavoitteena olisi luoda turvallisia tai ajallisesti täysimääräisiä työsuhteita, joiden sisällä joustavuutta voidaan lisätä. Tätä taustaa vasten Relanderin väitteet siitä, että demarit haluaisivat tehdä pätkätyöntekijöiden elämästä kurjaa, ovat pelkkää mielikuvituksen tuotetta.

Toinen kysymys koskee toimeentuloa. Relander näyttää olettavan, että perustulo ratkaisisi köyhyysongelman paremmin kuin sdp:n ajama 100 euron korotus perusturvaan. Tämäkin ajattelu ansaitsee pari, faktoihin perustuvaa, huomiota.

Vihreiden virallisen perustulomallin lähtökohtana on 440 euron veroton perustulo, joka on suunniteltu korvaamaan myös peruspäiväraha. SDP:n esityksen toteutuessa peruspäivärahan saaja saa verojen jälkeenkin käteen lähes 100 euroa enemmän kuin jos vihreät saisivat päättää. Pienituloinen – toivottavasti lapsesi ei äänestä vihreitä.

Osmo Soininvaaran mukaan turvan ja kannustavuuden välillä joudutaan aina tekemään valintoja. Kakkua ei siis edes vihreiden ajatollahin mielestä voida sekä syödä että säästää, toisin kuin Relander antaa ymmärtää väittäessään, että vihreiden mallissa turva olisi samaan aikaan sekä korkeampi että kannustavampi. 

Viimeisenä on puututtava tähän todelliseen ikivihreään kysymykseen, työn välttelyyn, johon Relanderin mukaan nykyjärjestelmä ”pakottaa”. Yksittäistapauksia on olemassa ja sujuvuutta on lisättävä. Mutta jos tämä olisi perustavanlaatuinen valuvika, kuten Relander väittää, niin miten silloin on mahdollista, että ansioturvalla olevien enemmistö työllistyy alle neljässä kuukaudessa? Tähän kaipaisin faktoihin perustuvia vastauksia.

Pitkäaikaistyöttömien työllistymisvaikeuksiin on useita syitä. Niistä tärkein ei ole sosiaaliturva, vaan työkyky. Työkykyä taas on pienellä perustulolla vaikea ostaa. Käytännössä Relanderin hokkuspokkus-perustulotemppu pienentäisi pienituloisten suoraan käytettävissä olevia tuloja ja jättäisi heidät oman onnensa nojaan kilpailemaan ehdoiltaan heikkeneville työmarkkinoille.  Siksi se ei kelpaa ratkaisuksi.

Kirjoittaja on sdp:n poliittisen osaston päällikkö.

Tweet