Tasapainoilua työvoiman tarpeen ja inhimillisten haaveiden välillä

14.1.2011

Kaisa Hiltunen

Tässä blogissahan ei tarvitse olla aina eri mieltä? Sara nostaa omassa kirjoituksessaan esille monia arvokkaita asioita, joista olen ihan samaa mieltä.

Keskustanuorten liittokokous hyväksyi lokakuussa maahanmuuttopoliittisen asiakirjan. Nuorkeskustalaista linjausta maahanmuuttopolitiikasta voi kuvata kahdella avainsanalla: inhimillisyys ja järkevyys. Edellä mainitsemassani asiakirjassa muistutetaan tärkeästä asiasta: myös uussuomalaisilla on arkisia toiveita ja unelmia, ihan niin kuin meillä kantasuomalaisillakin.

Tavatessani työni puitteissa itäsuomalaisessa vastaanottokeskuksessa asuvia turvapaikanhakijoita kysyin heidän haaveistaan tulevaisuuden suhteen. Muutamia ammatteja lueteltiin kaverin tulkkaamana.

Valitettavan usein turvapaikan myötä Suomeen kotoutetut tai työperäiset maahanmuuttajat nähdään vain väliaikaisena työvoimana. Keskustanuorten tavoitteena on, että maahanmuuttajat tulisivat pysyvämmän työn myötä osaksi yhteiskuntaamme. Keskeistä on yhteisten työelämän pelisääntöjen noudattaminen työntekijän taustasta riippumatta. Iso EI harmaalle taloudelle ja laittomalle työnvälitykselle!

Samoilla linjoilla on myös muun muassa sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehy. Eettisen rekrytoinnin pelisääntöjen ja asianmukainen edunvalvonnan hengessä Tehy vaatii muun muassa tiukempaa valvontaa ulkomailta työvoimaa rekrytoiville yrityksille. Asianmukaista tietoa työehdoista, työnkuvasta ja palkkauksesta jo lähtömaassa.

Puhuin edellisessä kirjoituksessani ”paskaduuneista”. Jos suomalaiset eivät suostu näitä tärkeitä, arjen luistamiseen liittyviä töitä tekemään, uussuomalaiset tekevät niitä. Silloinkin kun se ei ole heitä kohtaan oikein.

Keskustanuoret sanovat EI muita kansalaisia palvelevalle b-luokan väestölle. Haaveet ja unelmat koulutuksesta, tietystä ammatista, on taattava myös uussuomalaisille.

Terveysalan opettajana työskentelen myös maahanmuuttajaopiskelijoiden parissa. Moni heistä toivoo varovaisesti, että ”kumpa vain saisin sitten töitä!”.

Sairaanhoitajapula näkyy jo tällä hetkellä erityisesti pienillä paikkakunnilla, jossa ei ole tarjota työtä koko perheelle. Toisaalta eteläisen Suomen korkeat asumiskustannukset tuottavat samanlaisen tilanteen myös pääkaupunkiseudulle. Suurien ikäluokkien jäädessä eläkkeelle tilanne pahenee luonnollisestikin entisestään.

Omassa maassaan pätevän sairaanhoitajan tulisi voida päivittää tutkintonsa helposti. Prosessin tulisi alkaa mahdollisimman pian Suomeen tulon jälkeen. Kun osaamisen taso ja riittävä kielitaito on varmistettu, ovat nämä ihmiset arvokkaampaakin arvokkaampaa työvoimaa. Ja mikä tärkeintä, nämä ihmiset saavat mahdollisuuden tehdä itselleen mielekästä työtä.

Venäläistaustaiset terveydenhuollon ammattilaiset tulisi nähdä merkittävänä mahdollisuutena erityisesti Itä-Suomessa. Sairaaloissa ja muissa terveydenhuollon yksiköissä tarvitaan myös esimerkiksi tulkkauspalveluita, mitkä olisi mahdollisesti hoidettavissa tarvittavan kielitaidon omaavan henkilökunnan myötä.

Tarvitaan siis selkeitä, hyvin suunniteltuja kotouttamis- ja koulutusprosesseja, työelämän pelisääntöjen noudattamista sekä ennen kaikkea ymmärrystä ja tahtoa tasapainoilla työvoimapulan ja inhimillisten haaveiden välillä.

Kirjoittaja on keskustan ehdokas Pohjois-Savon vaalipiirissä.

Tweet