Tappiossa suurten Suomi

29.4.2011

Minna Sorsa

Me emme missään vaiheessa voineet kuvitellakaan tappiota.

Olin itse vaalituloksen ratkettua muutaman päivän ihan onnellisessa tilassa, koska Pirkanmaalla säilytimme asemamme ja oma tulos (970 ääntä) ilahdutti, vaikkei ollutkaan täydellinen potti.

Neljä päivää vaalien jälkeen alkoi masennus. Vihreät menettivät valtakunnallisesti liikaa. Se tuntuu väärältä, kun näkee ja ymmärtää perustellun politiikan päälle.

Eduskuntavaaliehdokkuus oli pirun kunniakas tehtävä. Ikään kuin ihmisestä ja kunnallisesta poliitikosta sai kasvualustan ajattelemaan korkeammalta ja suuremmista sfääreistä. Minulle vihreä politiikka on ennen kaikkea vastuullisuutta ja sitä, että vihreillä on kykyä katsoa kokonaisuuksia osittaisen ja pilkkovan pirstaleisen tiedon sijaan.

Hämmästelin esimerkiksi veropoliittisissa keskusteluissa yksityiskohtiin tarrautumista, kun mielestäni tulisikin katsoa kansalaisen verojen maksun ja kustannusten kokonaisuuksia. Eiväthän yksittäiset siirrot sinne tänne ole kuin vaalipuhetta?

Olen lukenut lukuisia analyyseja vihreiden kannalta kirvelevistä vaaleista. Olen hämmästellyt selitysten runsautta ja rikkautta. Totta, että meidän linjamme hävisi tässä äänestyksessä.

Kuitenkin me teimme parhaamme.

Minulla on selitys, mitä ei vielä ole kuultu! Miksi vaalitulosten kävi näin? No, koska Timo Soini alkoi käyttää kassajonossakiilamisretoriikkaa ja kiilasi kassajonossa "kuin vanhat mummut" ja pääsi strategisesti tavoitteeseensa!

Suomessa outoutta edustaa suuruuden ihannointi. Ihan kuin vain suurella olisi merkitystä. Isot haluavat luoda illuusion, jossa vain iso voi vaikuttaa.

Siksi kiilaava Timo strategisesti, kannatusprosenttien noustessa, haukkui niin kutsuttuja suuria puolueita siitä, etteivät ne huoli maisterijätkää vertaisekseen keskusteluun. Tämä kohta oli vaaleissa ratkaiseva siirto. Demokratian kannalta suurten joukon lukumäärän kasvu oli hienoa.

Toisaalta sen jälkeen, kun Timo hyväksyttiin suurten kastiin, muilla pienemmillä ei ollut enää merkitystä. Äänet valuivat näihin "suuriin" puolueisiin uusjaolla.

Tässä vaalien aikaisessa Taisteluparit–blogissa olemme Olli-Poika Parviaisen kanssa käyneet joulukuusta lähtien keskustelua kuntarakenteista, terveydestä ja yhteisestä intressistämme, päätöksenteon avoimuudesta. Torvi vaikenee pian, ja O-P kirjoittaa vielä yhden kerran.

Mitä vielä puuttuu prosessista?

Vihreän politiikan avaaminen ja puolustaminen.

Meihin uskottiin ja luotettiin niin paljon, että jopa 8 prosentin kannatuksella uskottiin meidän voivan torpata ydinvoimalat Suomesta. Teimme parhaamme omaan kokoomme nähden. Ehkä äänestäjät kuitenkin näkivät edellisellä vaalikaudella meidät kompromisseihin taipujina?

Jokainen poliitikkohan ymmärtää, ettei lopputulosta synny ilman neuvotteluita, mutta ymmärtääkö kansa?

Päätöksenteon avoimuudessa on valtavasti kehitettävää. Jokainen suomalainen puolue pitäisi nostaa mukaan keskusteluihin, eikä politiikan pitäisi olla silkkaa isojen hommaa.

Politiikkamme kiinnostaa asiaan vihkiytyneitä, mutta osaammeko sanallistaa, että:

• Ydinvoimalle on vaihtoehto, joka luo kotimaista työtä

• Vihreä yrittäjyys sisältää eettisyyden ja avoimuuden konseptin

• Nykyisillä valinnoilla vaikutetaan elämään ja ympäristöön aina, tottakai valinnoillamme on merkitystä

• Vastuu tulevaisuudesta kannattaa

• Vihreät on pääministeripuolue

Vaaleissa jälleensyntyi uusi suuri Suomi, jossa kansa äänesti pulinat pois.

Vihreää politiikkaa tarvitaan enemmän kuin koskaan avoimuuden ja suvaitsevaisuuden puolustamisessa ja siksi, että ympäristö tarvitsee huomionsa. Jokaisella pienelläkin on arvonsa.

Kirjoittaja oli vihreä eduskuntavaaliehdokas 2011 Pirkanmaalla.

Tweet