Takaa on vaikea johtaa

2.5.2014

Lasse Leipola

”Miksi EU:n pitäisi toimia, jos Kiina ja Yhdysvallat eivät tee mitään?”

Tätä toistellaan yhä ilmastokeskusteluissa, vaikka EU on jo jäämässä jälkeen: Yhdysvallat on vähentänyt päästöjään enemmän kuin yksikään valtio sitten Neuvostoliiton romahtamisen ja Kiina puolestaan kasvattanut valtavasti uusiutuvan energian tuotantokapasiteettiaan.

Yhdysvalloissa vähennysten taustalla ovat erityisesti halpa maakaasu ja autokannan uusiutuminen. Molemmat ovat toki helppoja pudotuksia, joissa hiilivoimalat ja ökyautot korvataan järkevillä muttei vielä kovin vihreillä vaihtoehdoilla.

Ilmastonmuutoksesta puuhataan yhtä ensi syksyn kongressivaalien kärkiteemoista, mikä toivottavasti parantaa kansainvälisen ilmastosopimuksen mahdollisuuksia. Tämän lisäksi alueelliset päästökauppajärjestelmät ja maan ympäristöviraston toiminta antavat toivoa sille, että päästöt vähenevät jatkossakin.

Kiinassa tilanne on aivan toisenlainen, mutta suunta on silti sama. Maan talouskasvu on vetänyt myös päästöt ylös, mutta vihdoin on saatu merkkejä siitä, etteivät päästöt enää kasva käsi kädessä talouden kanssa. On arvioitu, että maan päästöt voisivat kääntyä laskuun jo kymmenen vuoden kuluttua.

Erityisen merkittävää on se, että molempien jättien luontainen kehitys kannustaa niitä kansainvälisen ilmastosopimuksen tekemiseen. Yhdysvalloissa kivihiilen korvaaminen on taloudellisesti kannattavaa ja Kiinassa hiilivoimasta on päästävä eroon jo pelkästään terveyssyistä. Tällaisessa tilanteessa niiden kannattaakin pakottaa myös muut mukaan talkoisiin. Maat ovatkin jo aloittaneet kahdenväliset ilmastoneuvottelut.

”Meidän tulee olla luottavaisia, ettei Pariisin kokouksesta tule toista Kööpenhaminaa”, Yhdysvaltain pääneuvottelija Todd Stern sanoi alkuviikosta Financial Timesille.

Vuoden 2030 päästötavoitetta pallottelevalla EU:lla alkaakin olla viimeinen hetki osoittaa johtajuutta.

Kirjoittaja on Vihreän Langan toimittaja.

Tweet