Säteilevällä tiellä

12.9.2011

Eno

Asvalttipäällyste ei sittenkään sovellu ydinjätteen loppusijoituspaikaksi.

Nimimerkki ”Jauhopeukalo” kysyy: Laskin, että maailman ydinvoimaloiden jäte voitaisiin sijoittaa Suomen tienpintaan. Jauhetaan ydinjäte jauhoksi, voimakkaasti säteilevä jauhe laimennetaan liuottamalla se tiepikeen.

Tiestömme pintamateriaalin tilavuus on 31 800 000 kuutiota. Koko maailman ydinjätteen tilavuus on 3375 kuutiota vuodessa. Viidenkymmenen vuoden ydinjäte jauhettuna tiestömme pintamateriaaliin nostaisi laskupääni mukaan teiden säteilyn noin 70 prosenttiin luonnonuraanin säteilystä. Olisiko tällainen säteily ihmiselle vaarallista?

Eno vastaa: Vuosien varrella palstallani on kysytty mielipidettä koko joukosta kilahtaneita ideoita, mutta nyt taisi tulla voittaja.

Suomeksi sanottuna: Ei noin voi tehdä.

Paitsi ettei niin saa tehdä, idea ei myöskään toimi ihan noin näppärästi. Jos kaikki maailmalla varastoissa oleva käytetty ydinpolttoaine jauhettaisiin ja sekoitettaisiin mainitsemaasi määrään tienpintamateriaalia, päädyttäisiin tuotteeseen, joka olisi keski- ja korkea-aktiivisen jätteen rajamailla. Sellaisen paikka ei ole tienpinnassa.

Tilanne ei olisi paljon parempi, vaikka tarkasteltaisiin vain Suomen ydinvoimalaitosten käytettyä polttoainetta. Säteilysuojelullisesti tilanne olisi kaukana hyväksyttävästä.

Jos tarkastellaan vain Suomen ydinvoimalaitoksissa kertyvää keski- ja matala-aktiivista jätettä, kuvatunlaisella laimennuksella päädyttäisiin tuotteeseen, jonka aktiivisuuspitoisuus olisi sallitun tuntumassa. Tällainen tarkoituksellinen laimennus ei kuitenkaan ole säteilysuojeluperiaatteiden mukaan hyväksyttävää.

Seuraavaksi joku varmaan alkaisi laimentaa ydinjätettä kippaamalla sitä mereen. Ja sehän tiedetään mitä siitä seuraa, jos on vähänkin katsellut japanilaisia elokuvia.

Kirjoitus on julkaistu alunperin 2. syyskuuta ilmestyneessä Vihreässä Langassa.

Tweet