Perintökohteita, keskitysleirejä ja vegaaniviinejä

19.5.2011

Lena Björklund

Maailma ja ihminen taipuu moneksi. Kävin ensimmäistä kertaa Unescon viehättävässä maailmanperintökohteessa Krakovassa ja samalla matkalla myös Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä sekä sosialismin mallikaupungiksi rakennetussa Nova Hutassa.

Kolme esimerkkiä siitä, mihin ihminen kykenee.

Oppaamme keskitysleireillä kertoi, että Auschwitzissä käy nykyään sellaisiakin vierailijoita, jotka pitävät sitä kivana piknik-kohteena.

Nova Hutassa asuttiin vuosikymmenet ilmaiseksi, mutta nykyään asunnot ovat yksityisomistuksessa ja hinnat suurin piirtein Suomen pääkaupunkiseudun tasoa. Alue on kodikas, pidimme sen avaruudesta ja isoksi kasvaneista puista. Rakennuksetkaan eivät olleet hullumpia.

Nova Hutaan kuin verenkierto ihmiseen kuuluva valtava terästehdas on nykyään maailman rikkaimpiin kuuluvien teräsintialaisten omistuksessa.

Niin maailma muuttuu, siskoseni.

Puola ei ole viinimaa, mutta winotekat ja garage baarit tekevät tuloaan. Krakovalainen Wine Garage Kitchen ja Bar osoitteessa Podelska 20 olisi Italiassa pelkkä Enoteca Garage – mikäli sana garage myös italian kielessä luontuisi kuvaamaan yksinkertaista tyylikkyyttä ja moderniutta.

Olin kaivanut etukäteen esiin garage-baarien osoitteita, koska niissä saa laatuviinejä. Osoitteessa Podelska 20 kaikki viinit ovat luomua ja monia viinejä suositeltiin vegaaneille.

Arvasin ennakkoon, että Krakovasta löytyy viinejä, joita Suomesta ei saa. Ja niin oli. Löytyi Tsekin Moravian valkoviinejä, Muscatia ja Andréta. Hotellille kävellessä sekatavarakaupan ikkunassa pisti silmään georgialaisen pientuottajan punaviini ja sitä ostin kotiinkin. Lentokentällä taas myytiin unkarilaisen Thummererin Kiralyleanyka-rypäleestä tehtyä valkoviiniä.

Tuttu tila, käytiin siellä viinimatkalaisten kanssa vuosi sitten, Egrin viinialueella.

Mutta puolalainen olut on niin hyvää ja helppoa, että se kävi useimmille ruokajuomasta lähes joka aterialla. Minullekin, vaikka pidän oluesta, jossa on sävykkäitä katkeria ja karvaita vivahteita. Ne puuttuivat puolalaisista.

Mutta kotimaasta niitä saa. Sävykkäiden vahva-aromisten Malmgårdin oluiden aika on nyt, kun grillikausi ja ulkona syöminen melkein jo ovat ajankohtaisia.

Lähin kauppani kesämökillä on Loviisassa. Sinne on matkaa kolmattakymmentä kilometriä ja ostokset tehdään siksi aina huolellisesti. Silti en vielä viime kesänä huomannut oluthyllyä, jossa lukee lähituotteita. Tai huomasin, mutta ohitin sen.

Pääsiäisenä tokenin ja menin miltei sanattomaksi, kun maistoin Loviisaan nykyään kuuluvalla Pernajalla oluittensa raaka-aineita luomusti viljelevän Malmgårdin juomia. Niistä spelttivehnäinen Dinkel, Blond Ale ja Huvila Pale Ale ovat nykyään olutsuosikkejani. Maksavat hieman alle neljä euroa, tai vähän päälle. Ja alkoholiprosentti on sopiva.

Olen ostanut hyvän olutpullokorkin, jolla suljen pullon, kun olen kaatanut siitä lasin olutta ruuan kanssa nautittavaksi. Loput nautin seuraavan päivän aterialla. Kahden päivän olut siis!

Vinkit

• Malmgårdin Dinkel, alkoholia 4,5 %.
• Blond Ale, 4,2 %.
• Huvila Pale Ale, 4,2 %.

Malmgårdin oluita löytyy hyvinvarustetuista ruokakaupoista ja joistakin Alkoista.

Tweet