Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Mediapyövelit mestaavat sopuleita. Koston pelossa nimimerkkiä käyttävä Kaino Riesu vuorottelee palstalla viestintäyrittäjä, toimittaja Taneli Heikan kanssa.
19.9.2011
Herrojen paapominen kuuluu median perustehtäviin. 24. elokuuta Helsingin Sanomat onnistui yhdistämään tämän sisältötyypin ansiokkaasti toiseen suosittuun formaattiin, sinne päin -journalismiin.
Aiheena oli IMF:n entinen pääjohtaja Dominique Strauss-Kahn, joka pidätettiin keväällä New Yorkissa epäiltynä hotellisiivooja Nafissatou Diallon pahoinpitelystä ja raiskausyrityksestä. Elokuussa kaupungin syyttäjänvirasto päätti, että syytettä ei nosteta.
"Tarinassa on syyttäjien mukaan niin paljon ristiriitaisuuksia ja epätotuuksia, etteivät tutkijat kykene enää selvittämään tapahtumien kulkua", HS tiivisti kuukausien tapahtumainkulun. Se siitä.
Toimittaja Jyrki Iivosen kolumnissa sääliteltiin poloista Strauss-Kahnia: tapaus oli "äärimmäinen esimerkki epäoikeudenmukaisesta kohtelusta", kun DSK oli joutunut jättämään hyvän työpaikkansakin.
Sinne päin -journalismin idea on, että lukija saa itse selvittää varsinaisen tapahtumainkulun jostain muista lähteistä. USA:n ja Ranskan laatumedian perusteella kerron nyt teille sen, mitä HS ei kertonut.
Rikostutkinnassa kävivät ilmi faktat. Diallo oli mennyt siivoamaan sviittiä, jota luuli tyhjäksi. Sisällä oli alaston Strauss-Kahn. Tekninen rikostutkinta ja löytyneen sperman dna-analyysi osoittivat kiistattomasti, että seuraavien minuuttien aikana Strauss-Kahn oli työntänyt pippelinsä Diallon suuhun. Ovikorttien aikakirjauksista näkyi, että Diallo oli huoneessa yhdeksän minuuttia.
Syyttäjän mukaan avoimeksi jäi ainoastaan kysymys, oliko kyseessä normaali molemminpuoliseen halukkuuteen perustuva seksihetki, kuten DSK väitti, vai väkivaltatilanne, kuten Diallo väitti. Prostituutiosta ei ollut kyse: kummankaan osapuolen mukaan rahasta ei keskusteltu.
Vaikka syyttäjän tehtävä on selvittää rikoksesta epäillyn tekemisiä, virasto keskittyi tässä tapauksessa uhrin taustoihin. Kesällä se sai selville, että Diallo oli valehdellut maahantuloselvityksessään muutama vuosi aikaisemmin. Koska uhri siis oli "epäluotettava", syyttäjä ilmoitti keskellä kesää, ettei DSK:n enää tarvitse olla kotiarestissa. Samasta syystä syytettä ei nostettu.
Pojat ja tytöt: kuinka uskottavana pidämme ajatusta, että työvuorossa ollut nainen on alastoman papparaisen nähtyään joutunut villiin kiimaan ja kiireesti halunnut saada papan pippelin poskeensa?
"Ristiriitaisuuksia ja epätotuuksia" oli muuten myös Hesarissa. Strauss-Kahnia ei uhkaa Diallon siviilikanne Ranskassa, vaan Yhdysvalloissa. Strauss-Kahnia Ranskassa raiskausyrityksestä syyttävän naisen nimi ei ole Bano, vaan Banon.
Sinne päin -journalismissa ja herroja paapottaessa tällaisilla pikkuasioilla ei ole väliä. Niin kuin ei aina suuremmillakaan asioilla.
Nimimerkki on sivutoiminen mediakriitikko, joka käyttää koston pelossa nimimerkkiä. Kirjoitus on julkaistu alunperin 16. syyskuuta ilmestyneessä Vihreässä Langassa.
Tweet