Ovikelloasi soittaa toimittaja

5.12.2011

Taneli Heikka

Ovikellosi soi. Kynnyksellä seisoo Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Esa Mäkinen, jonka nauhurin punainen valo palaa.

Mäkinen teki viime viikolla Suomessa poikkeuksellista journalismia. Kun Musiikkitalon johtaja Helena Hiilivirta jätti tehtävänsä ja eristäytyi puhelinmottiin, Mäkinen lähti pimputtamaan Hiilivirran kodin ovikelloa (HS 25.11).

Kukaan ei avannut. Teko oli silti merkittävä. Klassinen doorstepping, yllätyshaastattelu tarvittaessa jopa haastateltavan kotiovella, on kuollut journalistinen työmuoto Suomessa.

Brittiläisen journalismin peruskeinoihin se kuuluu. Jos vallankäyttäjänä joudut skandaalin pyörteeseen ja kieltäydyt lausunnoista, kotiovellasi seisoo ennen pitkää toimittaja.

Hiilivirran ero oli kulttuuripommi, mutta moneen politiikan skandaaliin verrattuna se oli pikku juttu. Miksi meillä doorsteppingiä ei harrasteta edes isoissa asioissa?

Vaalirahajupakassa ainoa poliitikko, jota doorstepattiin eduskunnan ulkopuolella, oli pääministeri Matti Vanhanen. Muut poliitikot ja vaalirahoittajat saivat vastata missä ja miten huvitti. Esimerkiksi nyt lahjontasyytetty Nova-johtaja Tapani Yli-Saunamäki oli vuosia tavoittamattomissa. Toisinaan hän lähetti medialle tekstarin.

Ovikellon soitto on vahva mutta vaikea vallankäytön muoto. Siinä toimittaja kohtaa haastateltavan tämän kotikentällä silmästä silmään, yksin. Näiden keikkojen tekijät ovat Suomessa harvassa. Enimmäkseen toimittajat liikkuvat laumoissa ja piirittävät kohteensa puolueettomalla maaperällä kuten eduskunnassa.

Miksi Mäkisen kellonsoitto on tärkeä signaali? Siksi, että kriittistä, omaa tietään kulkevaa mediaa pannaan juuri nyt kuriin sekä alan sisältä että ulkoa päin.

Vaalirahauutisoinnin vastaisku on menossa. Eduskunnassa kytevä mediaviha saa sanomalehtien raippaveron muodon. Toimitukset supistuvat median murroksessa ja journalistinen linja viihteellistyy. Saamme median kuluttajina lukea yhä vähemmän omaa uutishankintaa vallankäytön kovasta, lähes läpitunkemattomasta ytimestä. Samalla lukijat arvostelevat – joskus syystä – mediaa intimiteettiä loukkaavista työtavoista. Vain harvat uskaltavat haastaa valtaa yksin, silmästä silmään.

Länsimainen vapaa journalismi on kuolemassa Suomessa ennen kuin se ehti edes syntyä. Mäkisen kaltaiset doorsteppaajat taistelevat pitääkseen sen tukahdutettuja työtapoja hengissä.

Kirjoittaja on viestintäyrittäjä ja toimittaja. Kirjoitus on julkaistu alun perin 4. marraskuuta ilmestyneessä Vihreässä Langassa.

Tweet