Oma ministeri

18.1.2011

Rosa Meriläinen

Ne, ketkä eivät elä Aamulehden vaikutusalueella, eivät välttämättä ole huomanneet Pirkanmaan voivottelua oman ministerin puutteesta. Tiedoksi vain: täällä siitä asiasta jälleen kerran valitetaan.

Yksi entinen ministeri sellaisesta maakunnasta jonne ei kulje pendolino, arvioi pirkanmaalaisten poliitikkojen ongelmaksi sen, että nämä lähtevät junalla kotiin yöksi silloin, kun muut alkavat verkostoitua ja käyttää epävirallista valtaa.

Sama juttu estää usein pienten lasten vanhempia nousemaan politiikan tosiasialliseen eliittiin, joka on osittain eri porukka kuin näyttävät luottamustoimet. Vallankäyttö vaatii sitä, että on paikalla oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Se ei välttämättä näy kokouskalenterista.

Kevytsarjalaisista nousee ministereitä vain, jos käy hirveän hyvä tuuri eli onnistuu kerralla täyttämään kaikki kiintiöt: alueelliset kiintiöt ja sukupuolikiintiöt niin, ettei tosiasiallisia vaihtoehtoja ole. Miten muuten sitä selittäisi Suvi Lindénin nousun ministeriksi?

Jos vihreät pääsevät hallitukseen ja meillä on jälleen kaksi ministerinpaikkaa, sovellettavaksi tulee yksi ehdoton kiintiö: vain toinen voi olla Helsingistä. Minusta tämä kiintiö on turha, epäkäytännöllinen ja hankala, mutta niin se vain on näyttänyt menevän.

Juuri nyt meillä on kaksi helsinkiläistä ministeriä Tarja Cronbergin vaihduttua Anni Sinnemäkeen. En koe, että meidän maakuntavihreiden asema olisi millään muotoa vaihdoksen takia heikentynyt.

On tylsää, jos kiintiön takia ajatellaan, ettei vaikkapa Mari Puoskarista voi tulla ministeriä, mikäli hän nousee huhtikuun vaaleissa kansanedustajaksi. Vielä tylsempää on, jos vihreissä ajatellaan, ettei uutta kansanedustajaa joka tapauksessa voida valita. Haluaisin uskoa, että kokoomuksen lisäksi myös vihreissä ollaan luovuttu senioriteettiperiaatteesta ministerinpaikkoja jaettaessa.

Sinänsä Pirkanmaan paras ministeritoivo on Oras Tynkkynen ja hän onkin loistava poliittinen tähti. Sekä Ville Niinistö että Oras Tynkkynen ovat hyvässä urakiidossa paitsi ei-helsinkiläisyytensä ja sukupuolensa ansiosta, myös siksi että he ovat fiksuja ja monipuolisia.

Kahden ministerin puolueessa ministeri ei voi olla kapea oman alansa asiantuntija, vaan hänen on kyettävä kantamaan vastuuta koko hallituspolitiikan linjasta. Ministerinpallista riippumatta meillä ministerit kannattaa valita samalla mentaliteetilla kuin puolueen puheenjohtaja: etsitään henkilöt, jotka edustavat puolueen linjaa ja joilla on kokonaisnäkemys yhteiskunnan toivottavasta suunnasta.

Mikäli vihreät pääsevät hallitukseen, on ministeriryhmämme tehtävä vakuuttaa epäilevät kannattajamme siitä, että meillä on aito halu ja taito parantaa ympäristönsuojelun tasoa, lisätä ihmisten hyvinvointia ja pienentää tuloeroja. Tämä tehtävä on riippumaton siitä, millä palleilla istuvat mistäkin maakunnasta tulevat tyypit.

Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja, joka puraisee blogissaan päivänpolitiikkaa kerran viikossa.

Tweet