Media vahvojen puolella

29.8.2012

Taneli Heikka

”Päälinja on, että verotuista yritetään päästä eroon,” sanoi valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Martti Hetemäki kaksi vuotta sitten, kun suurta verouudistusta pantiin jalalle (Yle 5.11.2010). Oli paljastunut, että valtion verotuloista jopa 18 miljardia virtasi takaisin maksajilleen erilaisina vähennyksinä ja tukina.

Palauttaminen on tietysti erinomainen asia. Mutta jos ne piti palauttaa, miksi valtio otti ne alun perinkään?

No, päin seinää on tuo Hetemäen julistama ”päälinja” mennyt. Verotuet nousevat tänä vuonna kaikessa hiljaisuudessa 23 miljardiin euroon.

Miksi näin on käynyt? Eikö median tulisi pitää meteliä siitä, että ihmisten rahoja siirretään taskusta toiseen – vaikka juuri päätettiin päinvastaista?

Niin luulisi. Mutta mediassa vallitsee vahva luottamus siihen, että valtio tietää, mitä ihmisten rahoilla saa tehdä. Koko hyvinvointivaltiohan perustuu tähän. Toiselta ihmiseltä rahan ottaminen ja siirtäminen toisen taskuun on oikein, koska se on… no, oikein.

Verovähennys on hyvinvointivaltion käenpoika, joka kierouttaa entisestään tätä jo sinänsä hyvin erikoista etiikkaa. Sen sijaan, että tulonsiirrot ovat läpinäkyviä ja parlamentaarisia, erilaiset etujärjestöt, lobbarit ja aluepoliitikot nakertavat hyvinvointivaltion rahoitukseen valtavan loven joukkovoimalla ja suhteilla.

Esimerkiksi erilaisille innovaatio-, kotitaloustyö-, sähköauto-, puukaupan vauhditus-, ruoan alv-, kilometri- ja muille vähennyksille löytyy aina perusteluja, kun etujärjestöiltä kysyy. Ja heiltähän media kysyy.

Periaatekysymyksiä ei kysytä: Onko rahojen kierrättäminen valtion kautta oikein? Tietääkö kourallinen valtion päättäjiä paremmin kuin miljoonat suomalaiset, mihin rahankäyttö on suunnattava? Palvelevatko vähennykset köyhimpiä?

Kokonaan on vaiettu siitä, että Suomesta puuttuu hallinnollinen mekanismi, jolla verotukien luonnetta (onko se verotuki?), perusteita (miksi tukea annetaan?), kohdistumista (toimiiko se?) ja kestoa (onko se syytä lakkauttaa?) tarkastellaan. Tämän mekanismin tilalla on konsensuksen 23 miljardin hiljaisuus.

Talouselämän juttu erottui, koska se oli niin harvinainen: ”Kilometrikorvaus – ihan kuin kreikkalaista verotusta ja siksi niin ihanaa” (6.8.).

Verotukiviidakon vaihtoehto olisi läpinäkyvä, myös köyhille matala verotus. Media kuitenkin valitsee mieluummin korkean kokonaisverotuksen, josta vahvat etujärjestöt poimivat verotuilla rusinat pullasta.

verotus 

Tweet