Levikkikierre itsetuhoon

7.9.2012

Jussi Lankinen

Mediatalot saneeraavat itsensä hengiltä. Toimittajia irtisanotaan ja voitot jaetaan omistajille.

 

Alma Media ilmoitti alkukesästä vähentävänsä pelkästään aluelehdistään yli sata henkilötyövuotta. Sanoma puolestaan käy yt-neuvotteluja vähentääkseen pahimmillaan 140 työntekijäänsä.

Jo ennen tämänvuotisia irtisanomisia suomalaiset mediatalot ovat irtisanoneet lähes tuhat toimittajaa neljän viime vuoden aikana. Tekosyinä irtisanomisille on käytetty milloin taantumaa, milloin lehtien arvonlisäveron nostoa. Mediatalojen orwellilaisella tiedotuskielellä nämä joukkoirtisanomiset parantavat lehtien laatua.

Säästöpaniikin taustalla on sanomalehtien laskeva levikkikierre. Kun lukijat lopettavat tilauksiaan, mainostajat karkaavat heidän mukanaan. Lehtien omistajat pahentavat kierrettä entisestään karsimalla toimituksen resursseja, jolloin journalismin laatu huononee. Lisää lukijoita lopettaa tilauksensa, ja kierre alkaa taas alusta.

Taloudellista pakkoa saneeraamiseen ei laskevista levikeistä huolimatta ole ollut. Päinvastoin, suurin osa Suomen mediataloista on tehnyt komeata voittoa koko 2000-luvun.

Kuten Sanoman toimitusjohtaja Harri-Pekka Kaukonen sanoi Helsingin Sanomissa (2.8.2012), liikevoittoprosentin pitää olla vähintään kaksinumeroinen.

Osinkojakin mediatalot ovat jakaneet avokätisesti. Esimerkiksi Alma Media takoi viime vuonna voittoa omistajilleen 39 senttiä osakkeelta (liikevoittoprosentti 13,3). Osinkoa jaettiin jokaista osaketta kohti vielä enemmän, 40 senttiä. Alma siis rahoittaa holtitonta osingonjakoaan irtisanomalla toimittajia.

Tällainen omistajapolitiikka ei tietenkään ole pitkän päälle kestävää. Sitä on kokeiltu Yhdysvalloissa jo koko 2000-luvun ajan. Seuraukset ovat olleet katastrofaaliset. Media-ala on kriisissä, ja kolmasosa toimittajista on menettänyt työnsä viimeisten kymmenen vuoden aikana. Maassa on suurkaupunkeja, joissa ei ole minkäänlaista päivälehteä.

Suomalaiset mediatalot eivät tee samoja virheitä tyhmyyttään. Kyse on kyynisestä valinnasta kupata yhtiöistä rahat pois ja jakaa ne omistajille.

Ilmiötä kutsutaan sadonkorjuuksi. Media maksimoi voittonsa irtisanomalla toimittajia eikä investoi mihinkään. Toimitusten resursseja vähennetään, kunnes jäljellä ovat vain savuavat rauniot. Tässä vaiheessa omistajat ovat saaneet sijoittamansa rahat takaisin ja ovat tyytyväisiä. Tiedonvälitys sen sijaan kärsii pahasti, kun sanomalehdet on ajettu alas.

Suomessa ei olla vielä näin pitkällä, mutta irtisanomisvauhti kiihtyy koko ajan. Vähintään kolme kertaa viikossa ilmestyvissä sanomalehdissä toimittajamäärä on vähentynyt kuudenneksen vuoden 2007 lopun jälkeen, eikä lukuun edes ole laskettu tämänvuotisia irtisanomisia.

Jos saneeraaminen jatkuu tähän tahtiin, toimituksista on ensi vuosikymmenen alussa jäljellä enää luuranko.

Vaikka lehdet ohenevat, yksittäisen toimittajien työmäärä kasvaa, koska heidän täytyy tehdä myös irtisanottujen työt. Jo nyt tahti uutistoimituksissa on muuttunut niin kiireiseksi, ettei toimittajilla ole useinkaan mahdollisuutta tehdä töitään kunnolla. Alituisen kiireen vuoksi virheet lisääntyvät, lähdekritiikki heikkenee ja pr-koneiston valta kasvaa.

Lehdet paikkaavat toimittajapulaa perustamalla yhteistoimituksia ja lisäämällä juttuvaihtoa. Tämä vähentää median moniäänisyyttä, sillä yksi ja sama juttu leviää moniin lehtiin. Maakunnissa paikallisuutisointi kärsii, koska sivuja täytetään naapurikaupungissa tehdyillä jutuilla ja uutistoimistomateriaalilla.

Lehtien lukijat saavat vähemmän juttuja, jotka ovat aiempaa huonompia. Silti yksittäinen juttu maksaa enemmän kuin aiemmin, koska tilaushintoja on nostettu.

Mediatalojen omistajilta tarvittaisiin malttia. Journalismin kriisi ei jatku loputtomiin. Vaikka tulot laskevat, pian laskevat menotkin. Kun lukijat vaihtavat printtilehtensä lukulaitteisiin, julkaisemisen hinta romahtaa. Nykyisin yli puolet sanomalehden kustannuksista kertyy painamisesta jakelusta, joita ei kohta enää tarvitse tehdä.

Jos mediatalot aikovat jatkaa toimintaansa vielä ensi vuosikymmenelläkin, niiden on aika ottaa järki käteen ja palauttaa toimitusten resurssit kestävälle pohjalle. Se ei ole mahdollista, jos toimituksia kupataan nykytahtiin ja jaetaan rahat omistajille.

Kirjoittaja on toimittaja ja syyskuussa ilmestyvän Huonoja uutisia -pamfletin toinen kirjoittaja.

Tweet