Köyhien välisestä solidaarisuudesta

15.11.2010

Esa Suominen



Viimeisen parin viikon aikana on Helsingin Sanomat käynyt tomeraan hyökkäykseen pääoppositiopuoluetta vastaan. Hyökkäysuran kärjessä ovat kulkeneet vihreitä lähellä olevat akateemiset ajattelijat, joiden motiivina lienee lähinnä oman puolueensa huolestuttavan kannatusuran katkaiseminen.

Vihreiden kannattajia, jotka voisivat oikeistohallituksen rekordiin tympiintyneinä vaihtaa leiriä, on paljon. Siksi mahdollinen siirtymäsuunta, sdp, on leimattava mahdollisimman epäilyttäväksi.



Erityisen huomionarvoinen suoritus oli Heikki Hiilamon vaalikampanjan avaus, jonka puitteissa hän arvioi ylistävästi Osmo Soininvaaran uutuusteosta. Artikkelissa unohtui se tosiasia, että Hiilamo oli itse mukana kirjan valmistelussa ja toimi Soininvaaran aseenkantajana komiteassa.

Paitsi että kyseessä oli tätä kautta harvinaisen nolo, Hiilamon tutkijanuskottavuuden kyseenalaiseksi asettava rimanalitus, oli arvostelussa mukana myös aimo annos poliittisesti tarkoitushakuista populismia. 

Hiilamon mukaan köyhyyden syvenemisen ja sosiaaliturvan kehittämisen vaikeuden syy on sosiaalidemokraattisessa ajattelussa ja ammattiyhdistysliikkeessä.

Kyseessä on vihreiden piirissä keksitty ja hellitty näkemys, jonka mukaan työttömyysturva ja köyhimpien asema paranisivat kertalaakista mikäli ilkeät sdp ja SAK vain lakkaisivat vastustamasta sitä. Tätä näkemystä on sitten käytetty erityisesti ammattiyhdistysliikettä vastaan.



Väite on absurdi.

On selvää, että työttömyysturvaa on parannettava. Tämä vaatimus on ollut pitkään ajankohtainen ja siitä ovat olleet yhtä mieltä niin sdp kuin palkansaajajärjestötkin. On kuitenkin erikoista ajatella, että pienempien työttömyyspäivärahojen nosto tulisi rahoittaa siten, että valtio lopettaisi työttömien tasa-arvoisen kohtelun.

Nykyisessä järjestelmässä kaikki työttömät saavat yhtäläisen peruspäivärahan. Muutos tähän tarkoittaisi sitä, että valtio rankaisisi niitä ihmisiä, jotka ovat ottaneet itselleen vakuutuksen. Vertailun vuoksi tilanne olisi sama, jos niiltä ihmisiltä, joilla on mahdollisuus käyttää työterveydenhuoltoa, rajattaisiin oikeutta käyttää julkista terveyskeskusta.

Tätäkö Hiilamo & kumpp todella haluavat? Tämä, jos mikä on työttömien jakamista kahteen kastiin, ainoana perusteenaan se, että jotkut ovat työttömyyskassan jäseniä.

On myös annettu ymmärtää, että ansiosidonnaisella työttömyysturvalla elävät ihmiset olisivat jonkinlaista ”ykkösluokkaa” suhteessa peruspäivärahalla eläviin työttömiin. Väite on suorastaan loukkaava ja kertoo enemmän esittäjänsä vieraantumisesta todellisuudesta kuin suomalaisesta työttömyysturvasta.

Suomalaisen ansiosidonnaisen turvan, kuten perusturvankin, taso on heikompi kuin pohjoismaissa keskimäärin.



Myös rahaa on tarjottu syyksi. Jätettäköön huomiotta sen seikan koomisuus, että hallituspuolueen edustajat paheksuvat oppositiota rahoituksen järjestymättömyydestä ja keskitytään lukuihin.

Laskelmien mukaan 100 euron tasokorotus, nykyinen kytkentä säilyttäen, maksaisi noin 300 miljoonaa euroa vuodessa. Tästä noin puolet palautuu muiden säästöjen, verotulojen lisääntymisen ynnä muiden kautta takaisin julkisen sektorin kassaan. Nettokustannukseksi jää noin 150 miljoonaa vuodessa.



Tällä vaalikaudella on vihreiden tukemalla hallituksella ollut varaa laskea veroja neljällä miljardilla. Siis neljällä tuhannella miljoonalla eurolla. On siis priorisoitu enemmän kuin 25 kertaa 150 miljoonan veronkevennys peruspäivärahan parantamisen edelle. Tätä ei tehnyt kukaan muu kuin tämä hallitus.

Huvittavinta on, että kaiken tämän päälle on samoilla ihmisillä otsaa arvostella sitä, ettei Hakaniemessä ole halukkuutta maksattaa peruspäivärahan korotusta toisilla työttömillä. 

Suomalainen sosiaaliturva tarvitsee ryhtiliikkeen, mutta sitä ei laisinkaan edesauta se, että kehittämisen suunnasta, turvan parantamisesta, yksimielisten ihmisten välille luodaan liioiteltuja ja teatraalisia raja-aitoja.

Todelliset turvan parantamisen vastustajat löytyvät ennen kaikkea Etelärannasta. Siksi Pitkänsillan polton soisi jäävän historiaan ja Hiilamon(kin) kampanjan keskittyvän mieluummin omien avausten esittelyyn kuin helposti faktoilla kumottavissa olevaan loanheittoon.

Kirjoittaja on sdp:n poliittisen osaston päällikkö.

Tweet