Kuuntelen

21.5.2013

Jani Toivola

Kokoonnuimme toukokuun alussa G8- ja G20-maiden kansanedustajien kanssa Lontooseen keskustelemaan maailman väestön tilasta ja kehityksestä. Suurin este kehitykselle on naisten heikko asema.

Maailmassa on enemmän nuoria kuin koskaan ja heistä enemmistö naisia. Arviolta puolet maailman kapasiteetista ajatella, toimia, ratkaista ja rakentaa on edelleen hyödyntämättä. Syynä on maailman yhteisön edelleen jatkuva itsepintainen tarrautuminen miehen oikeuteen määrittää naisen rooli ja asema.

Tämä vaikuttaa suoraan naisen oikeuteen kouluttautua, työskennellä, tehdä itsenäisiä päätöksiä omasta kehostaan, parisuhteesta ja perheestä. Suurimpia haasteita ovat naisiin kohdistuva väkivalta, heikot mahdollisuudet hyödyntää ehkäisyvälineitä sekä oikeus aborttiin. Useat asiantuntijat ovat todenneet, että väestönkasvua suurempi haaste on palvelujen ulottaminen naisille kaikkialla maailmassa.

Muutostakin on tapahtunut. Enemmistö maailman tytöistä on vihdoin saatu kouluun. Nyt kysymys on siitä, millaista tytön on käydä koulua.

Suomi voi edelleen olla ylpeä historiastaan naisten tasa-arvon saralla, mutta tulevaisuutta ei voi korvata historialla. Naisten oikeus samaan palkkaan miesten kanssa sekä yhtäläiset mahdollisuudet työelämässä aina merkittävimpiin johtajan paikkoihin odottavat edelleen itseään.

Nainen kokee huomattavasti miestä useammin väkivaltaa, usein omassa kodissaan. Naisen seksuaalisuus ja oikeus määrittää omat rajansa eivät ole kiistattomia. Naisen oikeus normista poikkeavaan yksilöllisyyteen on edelleen hyvin rajattua.

Kirjoitukseni viesti ei ole olla vihainen miehelle vaan kuunnella naisia. Lopullisena tavoitteena on normeista vapaa elämä kaikille, mutta nyt on naisten jakamaton vuoro. Päätös ja sitoutuminen tulee olla ehdotonta. Pidättäytymällä vanhoissa rooleissa kavennamme myös tulevien sukupolvien mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Sekä naisten että miesten.

Naisten aseman kehitys on murroksessa ja meillä on mahdollisuus tehdä historiallisia tekoja: toimia tyttöjen ja naisten eteen kotona, koulussa, työpaikalla, politiikassa, teatterissa, elokuvissa, maalla ja kaupungissa. Jokaisen, jolla on mahdollisuus rakentaa uusia käytäntöjä, luoda esikuvia tai kertoa voimauttavia tarinoita, tulisi toimia.

Äitini koulutus jäi aikanaan oppikouluun, koska tytön koulutusta ei nähty tarpeellisena prioriteettina. Vahva 85-vuotias mummoni opettelee edelleen puolustamaan itseään, koska kukaan ei häntä opettanut. Nainen lähelläni haaveilee johtajuudesta mutta pelkää, että joutuu muuttamaan luonnettaan.

Nyt kuuntelen.

Kirjoitus on julkaistu alun perin 17. toukokuuta ilmestyneessä Vihreä Lanka -lehdessä.

Tweet