Kulinarismia Helsingissä

24.2.2011

Jenni Leukumaavaara

Kaikki alkoi omenasta. ”Te ette osaa syödä sitä oikein! Se pitää syödä niin, että vain kanta jää.”

M-junassa nainen hermostuu käytävän toisella puolella istuvalle nuorelle miehelle, joka järsii omenaa aamupalakseen. Mies kiittää kohteliaasti ohjeistuksesta. Nainen pyytää kahta euroa. Niitä ei miehellä ole, mutta hän antaa omenan ja mandariinin. Tarjous on mieluinen.

Nainen jatkaa kertomalla, että on menossa kirkon tarjoamalle aamiaiselle. Ilmaisruokapaikkojen turvin apetta mahaan saa tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Viikonloppuisin on kirkkokahveja, joiden sijainnit kertoo Kirkko & Kaupunki.

Helsingin Sanomien avulla taas voi suunnistaa isojen kihojen syntymäpäiville. Kuulemma esimerkiksi Outi Ojala ja Paavo Lipponen ovat kahvit ja täytekakut tälle 73-vuotiaalle naiselle tälviisiin tarjonneet.

Olen menossa ulkoministeriön kehitysyhteistyötilaisuuteen ja tavoistani poiketen olen niin ajoissa, että istahdan erään hotellin aulaan odottamaan. Opiksi ottaneena haen aamiaisbuffetista kahvin kulkematta kassan kautta.

Täälläkin on omenoita, joita nämä englantia, espanjaa ja venäjää puhuvat lomalaiset eivät osaa syödä oikein. Heidän ei tarvitse.

Ulkoministeriön leipien ja kahvien jälkeen, likavettä juovat lapset mielessäni, hyppään ratikkaan. Ja kas, siellä on tuttu nainen, arvatenkin lounaalle menossa.

Kahdessa tunnissa ehtii Helsingissä tehdä kulinaristisen maailmanympärimatkan.

Kirjoittaja on Vihreän Langan toimittaja.

Tweet