Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Kohti kotia
Kaisa Leka
Pyörä kassiin ja menoksi. Lekojen matka on takana ja on aika palata Suomeen.
1.9.2010
Olimme suunnitelleet viettävämme Reykjavikissa vain muutaman päivän, mutta reippaina pyöräilijöinä saimmekin kaupunkilomailla niin pitkään, että takaisin pyörän päälle nouseminen alkoi jo jännittää.
Polvet olivat jäykät ja reisilihakset keitettyä spagettia, kun suuntasimme vilkkaalle Keflavikin tielle. Onnistuimme rullamaan perille laavakenttien halki juuri ennen kuin sade alkoi taas ropista asfalttia vasten. Purimme pyörät ja pakkasimme ne omiin laukkuihinsa valmiiksi aamua varten.
Tapasimme vielä leirintäalueella saksalaispyöräilijän, joka hehkutti pyöräilleensä veljensä kanssa Länsi-Islannin niemimaalla. Upeat vuonomaisemat, dramaattiset jyrkänteet, tiukat ylä- ja alamäet…
Itse emme ehtineet niemimaita nuohoamaan, koska halusimme pitää kiinni alkuperäisestä suunnitelmastamme kiertää ykköstie, vaikka sää olisi muuttunut niin mahdottomaksi, että olisimme saaneet taluttaa pyörät Reykjavikiin. Pojilla oli taas ilmeisesti ollut auto käytössään, ja huolettomampi loppumatka.
Matkan varrella olemmekin tavanneet pyöräilijöitä laidasta laitaan: käsittämättömän kärsivällisiä pikkuteiden köröttelijöitä, jotka ovat viettäneet täällä kuukausimääriä, sekä vauhdikkaita maastopyöräilijöitä, jotka ovat hurauttaneet sopivan vuoren juurelle vuokra-autolla.
Itse taidamme olla matkalaisina jotain siltä väliltä, mutta kaikille meille Islanti on tarjonnut huikeita pyöräilykokemuksia. Hurjista tuulista huolimatta tämä on upea kohde pyöräreissulle. Maisemat vaihtelevat päivästä päivään, eikä koskaan tiedä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan.
Seikkailun lopussa olo on tietysti haikea, mutta samalla helpottunut – huomisiltana kömmimme jo nukkumaan omaan turvalliseen sänkyymme. Mutta yöpöydällä on karttakirja, jonka välissä on jo kirjanmerkki…
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
