Karkea kärki

11.4.2011

Kaino Riesu

Vaalikentillä pörrää kahdenlaista väkeä: kärkiehdokkaita ja muita. Kärkiehdokkaat ovat ne, jotka media on valinnut ja nimittänyt tähän tehtävään. Muut ovat hauskoja täytepaloja ”tavisehdokkaat”-juttusarjaan, jos sellainen ehdittäisiin vielä tehdä. Luultavasti ei ehditä.

Olen tässä joutessani tutkinut, millä perusteella joku on kärkiehdokas ja joku toinen ei. Ja kas, tulos ei yllätä: kärkiehdokkaita ovat median mielestä ”ne jotka nyt kaikkien mielestä ovat”. Kärkiehdokkaaksi pääsee olemalla ministeri, puoluejohtaja, pitkään istunut kansanedustaja, näyttelijä, muu teeveestä tuttu tai vielä keskimääräistäkin kovaäänisempi persu.

Tittelillä on merkitystä, koska kärkiehdokas pääsee telkkariin ja haastatteluihin ”journalistisin” perustein. Tästä ilahtuvat eniten starat itse. Muut närkästyvät.

Erityisen kiukkuisia ovat ne, jotka eivät ”istumapaikkojen rajallisuuden” takia mahdu mukaan lainkaan. Nykyisen eduskunnan neljänneksi suurin puolue vasemmistoliitto ei mahtunut mukaan Maikkarin Uudenmaan-tenttiin, vaikka tuoleja oli jopa viisi. Baarijakkaroilla löhnöttivät kolme vanhaa dinosaurusta, vihreät ja persut, superteräsmussukka Timo Soini nätisti keskellä. Kiitos median, Soinista tulee kohta paavi.

Monet ovat aiheellisesti huolissaan siitä, miten media itse ohjaa valinnoillaan vaalitulosta. Suomalainen on semmoinen, että se ei halua olla häviäjän kelkassa. Kun kaksi yhdentekevää ulkomaista joukkuetta pelaa jalkapalloa, suomalainen päätyy kannattamaan sitä, joka on niskan päällä.

Median roolista ei silti saa keskustella, koska alan väki hermostuu ja huutaa ”sananvapaudesta”. Se on heti uhattuna, jos media ei saa rauhassa tehdä kärkiehdokaskampanjoitaan.

Hesari julkaisi viime viikonvaihteessa gallupejaan, jotka ”paljastivat” jo läpimenijöiden nimetkin Helsingissä ja Uudellamaalla. Tuhannelta ihmiseltä kysyttiin, keitä kaikkia he voisivat ajatella äänestävänsä.

Tulos: Jos neljä ihmistä tuhannesta mainitsi ehdokkaan nimen, kannatus pyöristyi nollaan prosenttiin. Jos mainintoja oli viisi, ehdokas nousikin yhden prosentin porukkaan: tulevaisuuden tekijä! Viidellätoista sai jo pärstänsä lehteen. Kärjessä olivat tietysti ne, joita media on jo kärkiehdokkaina puffannut.

Virhemarginaaleista ja muusta tylsästä jutussa ei puhuttu, koska harva toimittaja käsittää, mitä semmoiset ovat.

Kirjoittaja on sivutoiminen mediakriitikko, joka ei halua pärstäänsä lehteen. Kirjoitus on julkaistu alun perin 8. huhtikuuta ilmestyneessä Vihreässä Langassa.

Tweet