Janne ja muut pojat

17.1.2011

Kaino Riesu

Mediakritiikkiä kaikki ovat kovasti haluavinaan, mutta tosiasiassa sitä ei halua kukaan, eivät varsinkaan mediaihmiset itse.

He haluavat mieluummin ”arvostusta”, koska juttujen kopioiminen STT:n uutislistasta oman median julkaisujärjestelmään on niin rankkaa ja yhteiskunnallisesti tärkeää työtä. Siinä voi tulla jännetupentulehduskin, ja hiirikyynärpää, jollei paska työnantaja ole huolehtinut työpisteen ergonomiasta työehtosopimuksen ja paikallisten sopimusten edellyttämällä tavalla.

Jos joku sitä mediakritiikkiä erehtyy suustaan päästämään, kritiikin kohteet ryhtyvät kovaan vastaiskuun. Suurin mielenkiinto kohdistuu aina siihen, kuka kritiikkiä esittää. Mitä sekin luulee meidän työstä tietävänsä? Mikä se itse luulee olevansa? Jotenkin parempi vai? Sananvapauden puolesta tässä taistellaan aina kun Facebookilta ehditään. Tässä ei kaivata vinkuvia mediatutkijoita tai muita kateellisia ”kriitikoita”!

Tästä syystä onkin parasta, että pysyn täällä hupun alla. Ihan turvallisuussyistä.

Alan vähitellen päästä varsinaiseen aiheeseenikin. (Katsokaa nyt, eihän se osaa edes kirjoittaa! Ei hajuakaan siitä miten juttu aloitetaan! Se siitä, sen ”mediakritiikistä” sitten!)

Siis: Kyllä meitä kaikkia nyt lykästi, kun Hesarin Janne Virkkunen jäi eläkkeelle ja viime töikseen paljasti Kuukausiliitteessä, mistä päätoimittajan työssä varsinaisesti oli kyse. Siinä oli meille vähemmille veljillekin nieleskelemistä.

Päätoimittajan työn ydin on homososiaalinen patsastelu. Miesten kesken. Äijäporukassa. Virkkusen jutussaan lihavoimista 46 henkilöstä 41 oli äijiä.

Viisi oli jotain ämmiä. Niistä kaksi (Tarja Halonen ja Satu Hassi) Virkkunen mainitsi negatiivisessa yhteydessä. Yksi oli Hesarin toimittaja, joka ryhtyi kirjeenvaihtajaksi, koska ei halunnut olla ”pelkästään kotirouvana” Kone-aviomiehen mukana Kiinassa.

Mukavilta naisilta Jannen maailmassa kuulostivat Yhdysvaltain ja Kiinan suurlähettiläät. USA:n putiikissa Jambe muuten kävi taajaan ”työillallisilla”, joilla ”käsiteltiin asiakohta toisensa perään”. Thanks, se me ollaan kyllä huomattu pääkirjoituksista.

Pääministeri Esko Ahon kanssa päätoimittaja-Janne pelasi sököä. Senkin seuraukset me ollaan huomattu jo aika kauan sitten. Sököringissä poikien välinen ymmärrys lisääntyi niin kivasti, että Ahon ja Viinasen talouspolitiikkakin oli pääkkäreissä peräti ”ainoaa mahdollista”. Ja sen politiikan tuloksista ei osa porukasta ole toipunut vieläkään.

Kirjoittaja on sivutoiminen mediakriitikko, joka käyttää koston pelossa nimimerkkiä. Hän vuorottelee palstalla viestintäalan yrittäjän ja toimittajan Taneli Heikan kanssa.

Tweet