Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Hippi ja Carl Haglund
Jatkokertomus. Hippien perheen elämää seurataan kahden viikon välein.
3.7.2012
Marjutta Hippi oli palaamassa konferenssimatkalta, kun hän oli kuvitellut näkevänsä Carl Haglundin Charles de Gaullen lentokentällä. Huoletonta vaurautta, perinnöllistä tyylitajua ja ajatonta arvokkuutta huokuva nuori pukumies oli kuitenkin paljastunut latvialaiseksi liikemieheksi. Asia oli selvinnyt Marjutan yrittäessä penätä tältä Maan ystävien lentomaksua.
Seuraavan kerran Marjutta oli törmännyt Carl Haglundiin pendolinossa. Jo kaukaa vessajonosta Marjutta oli bongannut RKP:n puheenjohtajan oletettavasti matkalta maakuntiin, sillä tämä oli lehteillyt ykkösluokan lehtihyllyllä Savon Sanomia. Tämä Haglund oli ilmoittautunut vapaalla olevaksi konduktööriksi.
Kun Marjutta vielä Tampereen rautatieasemalla oli nähnyt Carl Haglundin kesäpuvussa, hän oli jo ymmärtänyt tämän olevan joku nuorkauppakamarin kaunispiirteinen johtokunnan jäsen. Marjutta oli ollut väärässä. Tällä kertaa kyseessä todella oli ollut Carl Haglund. Hän oli ollut yhdessä Juha Sipilän kanssa matkalla paneelikeskusteluun. Sipilää Marjutta ei edes ollut huomannut arvata Sipiläksi.
Kotiin päästyään Marjutta kertoi aviomiehelleen Petterille Rio de Janeirossa pidetystä YK:n kestävän kehityksen konferenssista lyhyesti ja matkalla näkemistään Carl Haglundeista pitkästi.
”No arvaa kenet mä olen nähnyt kolmasti”, kysyi Petteri.
”Kerro.”
”Jukka-Pojan. Eikä varmaan yksikään niistä ollut Jukka-Poika, koska tarkistin netistä, että sillä oli ollut ihan muualla keikka samaan aikaan. Mutta ravintola Telakalla oli tosiaan ainakin kolme Jukka-Poikaa.”
”Pelottiko?”
”Vähän. Se oli niin kuin olisi ollut Phil Collins –darra ilman darraa.”
”Paha.”
Kuusivuotias Patti Hippi puuttui keskusteluun.
”Mää näin hämähäkkimiehen.”
”Ai, missä?”, kysyi Marjutta.
”Hoplopissa.”
”Oliko se iso vai pieni?”
”Mun kaa ihan saman kokoinen. Kaikki hämähäkkimiehet, joita mää oon nähnyt, on ollu ihan just mun kokosia.”
”Kaikki Carl Haglundit, joita mää olen nähnyt, on ollu just mun kokosia, sanoi Marjutta.”
”Kaikki Jukka-Pojat on ollut mua pienempiä”, sanoi Petteri ja sai ihailevan katseen tyttäreltään.
”Amama”, sanoi Paju-taapero ja osoitti sormella ikkunasta ulos.
Marjutta ja Petteri läiskäyttivät kätensä ihastuksesta yhteen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Paju osallistui samaan keskusteluun muiden kanssa.
”Salama MacQueen”, vahvisti Marjutta Pajun autohavainnon.
”Amama”, sanoi Paju jälleen auton mennessä ohi.
”Pajukin näkee Salaman kaikkialla!”
”Amama”, toisti Paju tyytyväisenä sormeillessaan hänen eteensä asetettua kyssäkaalikippoa.
Salama MacQueenin näköistä autoa ajoi kuitenkin Carl Haglundin, ei Jukka-Pojan näköinen mies. Aurinko välkähteli sen etupeileissä. Kupin metsän reunassa bambi havahtui moottorin ääneen ja pakeni.
Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu kahden viikon kuluttua tiistaina.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
