Alku aina hankalaa

3.11.2010

Eno

Hyvä aloituslause vangitsee lukijan, kuten huomaat.

Nimimerkki ”Tarina kulkee, mutta aloitus hukassa” kysyy: Miten romaani kannattaa aloittaa, jotta edes joku sen lukee?

Eno vastaa: Aloita näin: ”Oli synkkä ja myrskyinen yö; sade ryöppysi pyörteinä – paitsi satunnaisina taukoina, jolloin sen keskeytti raju tuulenpuuska, joka pyyhki pitkin katuja (sillä näyttämömme sijaitsee Lontoossa) rämistellen talojen kattoja ja saaden pimeyttä vastaan taistelevien lamppujen valon lepattamaan rajusti.”

Edward Bulwer-Lytton aloitti romaaninsa Paul Clifford (1830) näin, ja teoksesta tuli bestseller. Tosin noin 150 vuotta myöhemmin tämän lauseen ansiosta kirjailijan mukaan nimettiin palkinto, joka jaetaan vuosittain huonoimmalle kirjan aloitukselle.

Aloituslause on romaanin traileri, koukku jolla lukija vedetään mukaan tarinan maailmaan. Alku voi tosiaan ratkaista sen, lukeeko teoksesi vain äitisi vaiko 10 000 muutakin.

Hyvä aloitus sisältää toimintaa ja esittelee teoksen keskeisen henkilön. Toiminta pitäisi olla sellaista, että lukija haluaa tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

”Joku oli varmaankin panetellut Josef K:ta, sillä eräänä aamuna hänet vangittiin, vaikka hän ei ollut tehnyt mitään pahaa.”

Lauseessa voi olla myös jotain todella arvoituksellista, josta lukijan on saatava tietää lisää ymmärtääkseen, mistä on kyse. Tieteis- ja fantasiakirjallisuus on tässä omimmillaan.

”Kolossa maan sisässä asui hobitti.”

Kolmas tapa on aloittaa kiehtovalla mietelmällä.

”Kaikki onnelliset perheet muistuttavat toisiaan, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.”

Tai sitten voi yksinkertaisesti luoda aivan käsittämättömän päheän lauseen.

”Alussa oli suo, kuokka – ja Jussi.”

Riskinä on tietenkin, että ihmiset oppivat aloituslauseesi, mutta eivät koskaan lue niitä 635 mestarillista sivua, jotka seuraavat. Tiedätkö, mistä kirjoista edelliset aloitukset ovat? Oletko lukenut ne?

Tweet