Aatteen palo

27.5.2010

Jukka Relander

Olen ollut kuluneen kevään aikana prosessoimassa yhteensä lähes kolmea tuhatta vihreiden poliittiseen ohjelmaan tehtyä muutosesitystä.

Kun lisäksi muistetaan, että vihreillä on ajan hetkellä koolla tarkemmin hahmottumaton määrä erillisohjelmaryhmiä kaikilta kuviteltavissa olevilta elämänalueilta, alkaa väkisinkin vaikuttaa siltä, että ohjelmatyö on puoleessamme aika vilkasta.

Aika suuri osa poliittisesta aktiivisuudesta kanavoituukin vihreissä ohjelmatyöhön. Se on puolueen ikärakenteen luonnollinen seuraus. Nuoret ihmiset ovat kiinnostuneita aatteellisista kysymyksistä, ja vihreät ovat keskimäärin aika nuoria ihmisiä.

Rakenne myös takaa sen, että puoluekokouksen, valtuuskunnan ja hallituksen hyväksymissä linjauksissa ei paljon taktikoida.

Aktiivisen enemmistön kanta voittaa riippumatta sen vaikutuksista puolueen mahdollisuuksiin seuraavissa vaaleissa. Ehkä tämä on parasta kuluttajasuojaa äänestäjille, jota voimme tarjota. Tuote sisältää aika tarkkaan sen, mitä kansi lupaa.

Mutta on se muutakin. Politiikka perustuu tuhansien ihmisten vapaaehtoiseen työhön. Työtä ei jaksa tehdä, jos ei ole arvoja (tai paksua lompakkoa), joita puolustaa.

Juuri tässä on myös syy vasemmiston väsähtämiseen.

Demareiden keski-ikä on vähän keskimääräistä eläkkeellejäämisikää korkeampi. Elettiin sitten millaisessa maailmassa tahansa, kuusikymppiset eivät ole kovin järeä muutosvoima. Heillä on enemmän puolustettavaa kuin voitettavaa.

Siksi sdp:n aatteellinen työkin – ainakin se, joka näkyy ulos – rajoittuu puoluejohdon satunnaisiin sammakoihin.

Kyse ei ole vain siitä, että tarvittaisiin enemmän yhdistäviä arvoja. Tarvitaan myös niitä, jotka jakavat – niiden puolesta ihmiset ovat valmiita myös käyttämään aikaansa ja tekemään työtä.

Kun aate palaa, ihmiset jaksavat seistä räntäsateessa jakamassa lappuja.

Tässä vihreillä on etu puolellaan. Suurimpiin puolueisiin verrattuna jäsenkuntamme on aika pieni. Mutta se on hyvin, hyvin aktiivista joukkoa.

Sillä mennään eteenpäin.

Tweet