Suomi kuntoon biotaloudella?

1.12.2015

Johanna Riitakorpi

Kirjoittaja on ympäristötieteiden opiskelija.

Suomen hallitus nimesi aikaisemmin tänä vuonna kärkihankkeita, joiden joukossa on myös kirjaus biotaloudesta. Biotaloudelle ja ”puhtaille ratkaisuille” hallitus antoi yhden kärkihankkeiden pääpoteista, 300 miljoonaa euroa. Ja aivan yhtäkkiä biotalous oli sitä kuuminta hottia. Sillä saataisiin Suomi kuntoon.

Biotaloudella tarkoitetaan taloutta, jossa käytetään uusiutuvia luonnonvaroja ravinnon, energian ja palveluiden tuottamiseen. Tärkeää on, että luonnonvaroja käytetään kestävästi, uusiutumista tukien ja tehokkaasti kierrättäen. Biotaloudella luodaan uusia työpaikkoja, estetään luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä ja edistetään talouskehitystä. Kuulostaa äkkiseltään ihan hyvältä?

Sipilän hallitus haluaa vastata kriisiin, joka meillä on edessä, ellei vielä nyt, niin ainakin vuonna 2030. Silloin maailmassa tarvitaan 50 prosenttia enemmän ruokaa, 45 prosenttia enemmän energiaa ja 30 prosenttia enemmän makeaa vettä. Näihin haasteisiin pitää vastata, mutta miten voimme tehdä sen kestävästi eikä vain siten, että käytämme loppuun nekin luonnon rippeet, jotka meillä on jäljellä?

Biotalous ei ole mikään uusi innovaatio, sillä sitä on Suomessa harjoitettu tavallaan jo vuosisatoja. Maanviljely ja metsäteollisuus ovat viime vuosikymmenet olleet biotalouden ydin. Nykyään se käsittää maanviljelyn ja metsäteollisuuden lisäksi muun muassa kemianteollisuuden, elintarviketeollisuuden, kalatalouden ja esimerkiksi luontomatkailun.

Kyseessä on siis laaja käsite, jonka perimmäinen tavoite on, että tulevaisuudessa kaikki tehdään uusiutuvasti ja kestävästi. Toki valitettavaa on, että käsitteenä “uusiutuva” ymmärretään välillä hyvin eri tavalla. Esimerkiksi turpeen kasvu noin yhden metrin paksuiseksi kestää 2 000 vuotta. EU luokittelee turpeen uusiutumattomaksi energiaksi, mutta Suomi ei.

Biotalouden kärkihanke tarjoaa ratkaisun myös ilmastonmuutoksen torjumiseen. Tavoitteet ovat hienoja, mutta toteutustavoiksi esitetään selvitysten ja papereiden tekemistä. Ja okei, myös yhden kansallispuiston perustamista 100-vuotiaan Suomen kunniaksi. Hieno homma.

Tällä viikolla alkanut Pariisin ilmastokokous kokoaa yhteen valtiot hyväksymään uuden ilmastosopimuksen ajalle vuoden 2020 jälkeen. Tähän mennessä uusiutuvien luonnonvarojen mallimaaksi pyrkivä Suomi on muun muassa ehtinyt leikata kehitysyhteistyöstä, mikä heijastuu myös kehitysmaiden ilmastotyöhön. Kauniit sanat menettävät nopeasti merkityksensä, kun teot ovat jotain aivan muuta.

Saadaanko Suomi ja maapallo sitten biotaloudella kuntoon? Suunta on oikea, kunhan päättäjät muistavat kuunnella asiantuntijoita, perustaa päätöksensä tutkittuun tietoon ja kunnioittaa ympäristöä sen ansaitsemalla tavalla. Kestävästi. Ei ainoastaan kauniina sanoina paperilla, vaan tekojen kautta.