Suomi aseistaa islamisteja perussuomalaisten johdolla

25.10.2016

Iiris Suomela

Iiris Suomela on Tampereen vihreiden nuorten varapuheenjohtaja.

Eilinen mielenosoitus Syyrian rauhan puolesta keräsi paikalle tuhansia ihmisiä. Myös poliitikot yli puoluerajojen aktivoituivat paikan päällä ja sosiaalisessa mediassa. Puheista päätellen kukaan ei vastusta rauhan ja turvallisuuden edistämistä sota-alueilla.

Toisaalta mielenosoitus herätti paljon voivottelua siitä, kuinka Suomi ei voi tehdä oikeastaan mitään rauhan edistämiseksi Lähi-idässä.

Todellisuus on kuitenkin toinen. Suomi aseistaa Saudi-Arabian kaltaisia maita, jotka pommittavat siviilejä ja tukevat väkivaltaisia ääriryhmiä.

SaferGloben asevalvonnan raportin mukaan Suomesta vietiin aseita Saudi-Arabiaan ja Arabiemiraatteihin yli 30 miljoonalla eurolla pelkästään viime vuoden aikana. YK:n mukaan molemmat näistä maista pommittavat siviilikohteita Jemenissä.

Lisäksi asevientilupia on myönnetty viiteen eri maahan, jotka osallistuvat Jemenin sotaan. Arabiemiraatteihin asevientilupia myönnettiin viime vuonna 77 miljoonan euron arvosta, Bahrainiin 2,3 miljoonan euron edestä, Jordaniaan miljoonan euron verran ja Kuwaitiin 24 000 euroa.

Saudi-Arabia on fundamentalistista islamia autoritaarisen hallinnon oikeuttamiseksi käyttävä diktatuuri, jonka johto ei ihmisoikeuksista piittaa.

Amnestyn tuoreimman vuosiraportin mukaan Saudi-Arabia on iskenyt julmasti hallinnon arvostelijoita vastaan. Valtio on syyllistynyt sotarikoksiin johtaessaan ilmaiskuja Jemenissä ja estänyt yritykset aloittaa YK-johtoinen selvitys sodan osapuolten teoista.

Kaikesta tästä johtuen Euroopan parlamentti päätti keväällä tukea asevientikieltoa Saudi-Arabiaan. Esimerkiksi Ruotsi ja Saksa ovat keskeyttäneet asevientinsä Saudi-Arabiaan. Suomen hallitusta tämä kuitenkaan hetkauta. Asevientiä Saudi-Arabiaan ei ole kielletty.

Suomessa viranomaisharkinta aseviennin luvista on jaettu kahdelle ministeriölle. Luvat asetarvikkeiden vientiin antaa Jussi Niinistön (ps) johtama puolustusministeriö, mutta ulko- ja turvallisuuspoliittisen harkinnan viennistä tekee ulkoministeriö Timo Soinin (ps) johdolla.

Lyhyesti sanottuna perussuomalaisten ministerien hyväksynnällä aseistetaan ääri-islamistisia valtioita, jotka tappavat siviilejä niin kotona kuin naapurimaissakin.

Kun puhutaan maahanmuutosta, perussuomalaisten kanta muuttuu täysin. Aseviennissä äärikonservatiiviset islamistit ovat kumppaneita, mutta samaan aikaan rajojen sulkemista perustellaan pelolla fundamentalistisen ja poliittisen islamin leviämisestä.

Perussuomalaiset ovat puhuneet toistuvasti pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden auttamista vastaan. Timo Soinin mukaan hukkuvien pakolaisten pelastaminen Välimerestä lisää Euroopan “vetovoimaa” ja on siten vastuutonta.

Paikan päällä auttaminen vaikuttaa olevan ainoa auttamiskeino, jota perussuomalaiset kannattavat. Samalla puolue kuitenkin leikkaa neljäsosan kehitysyhteistyön rahoituksesta ja on hallituksessa, joka antaa luvan aseiden myymiseen ihmisoikeuksien rikkojille.

Perussuomalaiset kannattavat fundamentalistiseen islamismiin puuttumista ja paikan päällä auttamista vain silloin, kun se sopii puolueen omiin poliittisiin tarkoitusperiin.

Maahanmuuttovastaisuuden ja islamofobian lietsomiseen nämä argumentit kyllä kelpaavat totuuspohjan huteruudesta huolimatta. Argumentit eivät kuitenkaan riitä siihen, että asevienti todistetusti ihmisoikeusloukkauksiin ja sotarikoksiin syyllistyvälle ääri-islamistiselle diktatuurille lopetettaisiin.

Ei ole uskottavaa puhua rauhan ja turvallisuuden puolesta ja samaan aikaan aseistaa sotaa ja turvattomuutta lietsovia yksinvaltiaita. Vielä pahempaa on vaatia Suomen rajojen sulkemista kuolemanuhkaa pakenevilta ja myydä samalla aseita valtioille, jotka sitä kuolemanuhkaa ja turvattomuutta lietsovat pommittamalla siviilejä ja tukemalla väkivaltaisia ääriryhmiä.

Niin kauan kuin epäeettinen asevienti jatkuu, me olemme osa ongelmaa, ei ratkaisua. Juhlavien puheiden lisäksi on tartuttava toimeen ja edistettävä Lähi-idän kriisien loppumista sekä hädänalaisten auttamista oikeasti. Se tehdään kansainvälisen diplomatian, neuvottelujen ja sovittelun keinoin – ei viemällä aseita kriisialueille ja laittamalla rajoja kiinni.